Łukasz Sommer 
Translator

on Lyrikline: 5 poems translated

from: finnish to: polish

Original

Translation

Abborskär

finnish | Kaisa Ijäs

Veneessä koverrumme maan poissaoloon kuin onneen
kierrämme seitsemän merimiehen kiven laulaen:

”Heidän silmänsä ovat helmiä nyt”
”Heidän silmänsä ovat helmiä nyt”

Saaressa musta ikkuna välähtää valkoiseksi, syrjäyttää
heijastukset: näyttää meren kallioiden sylissä.

Mikä tekisi mustasta syvemmän kuin kuilullinen valkoista
salaman lyödessä hatun taivaan päästä, ukkosen
jyrähtäessä kallioiden alla, rinnan
kahahtaessa kuin kyy katajikossa.

Miten rakkauden ajettua mereen, jää
rannalle tuulisen luodon surulliset silmät
kuin kaksi vanhaa pihlajaa, joista tuuli on raastanut marjat.

Sahana soivien kuusien välissä pala taivaanrantaa,
kuin joku yhä katsoisi sinua jostakin hyvin kaukaa.

Eikä meri lakkaa viettelemästä, vaan suolavesi huuhtoo
venettä niin kuin viimeistä toivetta, tai kultaa, huuhdotaan.

© Kaisa Ijäs
from: Siskot, veljet
Helsinki: Teos, 2009
Audio production: Petri Hellgren, Kirjasto 10

Abborskär

polish

Nieobecność lądu zasysa nas w łódce jak szczęście
opływamy skałę siedmiu marynarzy, śpiewając:

„Dziś ich oczy to już perły
Dziś ich oczy to już perły”

Na wyspie czarne okno połyskuje biało, odsuwa
refleksy: pokazuje morze w objęciach skał.

Nic czerni tak nie pogłębi niż szpara pełna bieli
gdy błyskawica strąca niebu kapelusz, grom
dudni pod skałami, pierś
chrobocze jak żmija w jałowcach.

Kawałek horyzontu jak piła wśród dźwięczących świerków,
jakby ktoś ciągle patrzył na ciebie z bardzo daleka.

A morze nie przestaje uwodzić, tylko słona woda płucze łódkę
tak jak spłukuje się ostatnią nadzieję lub złoto.

Przekład: Łukasz Sommer

Kulkekaamme

finnish | Kaisa Ijäs

Jos on totta, että olet ystäväni, punokaamme tiemme lauluista
kulkekaamme kuin verkkaiset ratsut, päät tuulesta vinoina
ja varokaamme joutumasta valteiksi vihollisten taskuihin
kulkekaamme ohi salien, joissa nieleville luvataan notkuvia pöytiä
heidän luoksensa, joiden maljoissa jumalten kielet ovat kuolleet
kulkekaamme ohi seinien, joille ammuttiin nimettömät luodit
heidän luoksensa, joiden rohkeutensa ei pettänyt
kulkekaamme ohi koirien, jotka nuolevat tyranniensa kättä
heidän luoksensa, joiden luona kukkivat valppaat puutarhat
kulkekaamme vastasyntyneiden huoneisiin ja niiden
huoneisiin, joiden vierestä veitset viuhahtivat
sillä aika kuin silmäpuoli herttuatar heittää
veitsistä kruunuja viattomien päihin, ja vasta
suljettujen luomiemme alla, meille lupaamansa
lainan maksaa kohtalon piinaava kaiku.

Jos on totta, että olet ystäväni, punokaamme tiemme tuulesta
sillä olen kyllästynyt pikkusieluisten pilkkaan, valheisiin mieleni näykkiä
ja olen väsynyt kesyttämään tutkaani, joka öisin turhaan ulvoo järjen kuuta.
Kulkekaamme niin kuin päivät, jotka tulevat meistä huolimatta
tule, olemme täällä viimeistä kertaa.

© Kaisa Ijäs
from: Siskot, veljet
Helsinki: Teos, 2009
Audio production: Petri Hellgren, Kirjasto 10

Idźmy

polish

Jeśli naprawdę jesteś moim przyjacielem, uplećmy sobie drogę z pieśni
idźmy jak niespieszne rumaki, głowy odchylając od wiatru
ostrożnie, żeby nie stać się atutem w kieszeni wroga
obok sal, gdzie przełykającym ślinę ktoś obiecuje obfite stoły
idźmy do tych, którym języki bogów poumierały w pucharach
obok ścian ostrzelanych przez bezimienne pociski
idźmy do tych, których odwaga nie zawiodła
obok psów, co liżą ręce tyranom
idźmy do domostw, gdzie zakwitają czujne ogrody
do izb dla nowonarodzonych i dla tych
którym świstały noże wokół głowy
bo czas niczym jednooka księżna wieńczy niewinnych
koroną z celnie rzucanych noży, i dopiero
pod naszymi zamkniętymi powiekami wypłaci nam
obiecaną pożyczkę świdrujące echo losu.

Jeśli naprawdę jesteś moim przyjacielem, uplećmy sobie drogę z wiatru
bo nudzą mnie już małoduszne kpiny, kłamstewka do skubania
i męczy mnie oswajanie własnego radaru, który po nocach skowyczy do rozumu.
Pójdźmy jak dni, co przychodzą bez względu na nas
chodź, ostatni raz tu jesteśmy.

Przekład: Łukasz Sommer

Spekulaatio

finnish | Kaisa Ijäs

Heräsin poliittisesti, oksensin onnesta. Sanoin uni on varkautta, elämä unta ja näin miehiä kantojen nokissa. Miehet olivat menneet puiden tilalle, ne korskuivat valokeiloissaan ja pitivät puheita tuhon demonstraatioista. Miehet sanoivat, että meidän varkaiden on osattava rakentaa naamioita. Että meidän on sytytettävä palamaan omat valheemme, ja sitten toisten. Ensin omamme, ne toistivat kiireettöminä, sitten toisten. Miehet nyökyttelivät vakavia päitään vuoron perään ja sytyttivät kirjoitettuja kääröjä toinen toisensa jälkeen kuin yhteisestä sopimuksesta. Ei mitään henkilökohtaista ne toistivat, ei mitään henkilökohtaista. Miehet seisoivat liekehtivän hämärän kynnyksillä, suut kiinni pimeyden nisissä, ja puhuivat metsälle kuin toisilleen. Suut pimenivät kiinni yöhön, ja miehet riisuivat aseensa kuin uniensa kahleet. Ne istuivat  kantojen nokkiin, muistelivat toisia aikoja, vielä muinaisempia kirjoituksia. Ne kantoivat kirjavia varjojaan, siirtelivät heinikkoa jaloillansa. Kesyttivät elämää ja menivät vastaan sen ahmaa. En nähnyt enää mitään, sillä joku varasti unelta lopun, mutta ääni pimeydessä sanoi: tämä saattaa hieman kirpaista. Ja kuulin, että sattui aivan jumalattomasti.

© Kaisa Ijäs
from: Siskot, veljet
Helsinki: Teos, 2009
Audio production: Petri Hellgren, Kirjasto 10

Spekulacja

polish

Doznałam politycznego przebudzenia, zwymiotowałam ze szczęścia. Powiedziałam, że sen jest kradzieżą, życie snem, i zobaczyłam mężczyzn stojących na pniakach. Ci mężczyźni zajęli miejsce drzew, parskali w swoich stożkach światła i wygłaszali mowy o prezentacjach zniszczenia. Mówili, że tacy złodzieje jak my powinni umieć robić maski. Że mamy spalić własne kłamstwa, a potem cudze. Najpierw własne, powtarzali bez pośpiechu, potem cudze. Jeden po drugim kiwali głowami z powagą i podpalali zapisane zwoje, jakby się zmówili. Nic osobistego, powtarzali, nic osobistego. Stali na progu płonącego zmierzchu, usta zacisnęli na sutkach ciemności, i rozmawiali z lasem jak gdyby między sobą. Usta zlały się z nocą, a oni porzucili broń jak senne kajdany. Usiedli na pniakach, wspominali dawne czasy i jeszcze bardziej starożytne pisma. Nieśli swoje pstrokate cienie, stopami rozrzucali siano. Oswajali życie i mierzyli się z nim jak z rosomakiem. Potem już nic nie widziałam, bo ktoś zarezerwował końcówkę snu, ale w ciemności rozległ się głos: to może trochę szczypać. I usłyszałam nieludzki ból.

Przekład: Łukasz Sommer

Suggestio

finnish | Kaisa Ijäs

Aamu kuin myyttinen muna, jonka herätyskellon fanfaari rikkoo.
Murtaudut päivän sisään: se on laakea kuin sunnuntai.

Mustarastas kuokkii hiljaisuuden lähdettä, sen mahdollisuutta
olla mitä tahansa. Maasta nousee arvaamattomia pyyteitä,
resitatiiveja kuin aavistuksia kiipeää lihaa pitkin ohimollesi.

Kohtaat keskipäivän aaveet jossakin tuskan alajuoksulla,
hiljaisuuden ja musiikin risteyksessä, missä
mielesi kamarit ovat paljaat, tunteikko portin takana tiheä.

Unelmien höyryävät hevoset valmistautuvat hyppyyn
mutta viulut on lyöty seinille kuin aseet, ja vasta hämärän
helikopterien laskeutuessa, alat kieriä pitkin kadotettua
valtatietä, kasvattaa itsesi pimeässä viihtyviä puolia.

© Kaisa Ijäs
from: Siskot, veljet
Helsinki: Teos, 2009
Audio production: Petri Hellgren, Kirjasto 10

Sugestia

polish

Poranek jak mityczne jajo rozbite przez fanfarę budzika.
Włamujesz się do dnia – jest płaski jak niedziela.

Kos rozgrzebuje źródło ciszy, jej umiejętność
bycia czymkolwiek. Z ziemi zrywa się chmara nieodgadnionych dążeń,
recytatywy jak przeczucia pną się po twoim ciele ku skroni.

Gdzieś w dolnym biegu udręki spotykasz widma południa,
tam na skrzyżowaniu muzyki i ciszy, gdzie
twój umysł to puste izby, a uczucia gęstwią się za bramą.

Parujące snem konie szykują się do skoku
ale skrzypce odwieszono na ścianę jak broń i dopiero
gdy szary helikopter zacznie lądować, potoczysz się zagubioną
autostradą, rozwiniesz swoje ciemnolubne ja.

Przekład: Łukasz Sommer

Fotosynteesi

finnish | Kaisa Ijäs

Mitä jos yksinäisyys alkaa kielestä, pimeys valosta, ja iiris
on auringon valkoinen valhe. Vuoto, joka alkaa A:sta.

Paljon valoa mahtuu tähän syliin, tiedä miten sitä pitelisi
ettei valuisi hukkaan, kerisi itseään rullalle. Katso, se on

kytketty seiniin ja kattoihin, siltojen alle ja lyhtypylväisiin:
uniemme fotosynteeseihin, missä aika tallentuu ja
                                paljastaa pimeytemme säikyt airot.

Katso suljetut silmät, aavista mykkyys, aavista suun hiljaisuus
äänen soittorasiassa, jouset tähtijärjestelmän yllä. Sano oi.

Sano oi miten pimeitä huoneita me olemmekaan.

Mitä jos yksinäisyys alkaa kielestä, valo pimeydestä, ja iiris
on auringon valkoinen valhe. Vuoto, joka alkaa A:sta.

Siitä aukosta kieli pyrkii sisään, ja kun taas varastamme
valoa laitteeseen, olemme jo askeleen verran Toisaalla.

© Kaisa Ijäs
from: Siskot, veljet
Helsinki: Teos, 2009
Audio production: Petri Hellgren, Kirjasto 10

Fotosynteza

polish

A może samotność zaczyna się od języka, ciemność od światła, a tęczówka
to białe kłamstwo słońca. Przeciek, który zaczyna się od A.

Te objęcia zmieszczą dużo światła, tylko jak je chwycić
żeby się nie rozlało, nie zwinęło w rulon. Zobacz,

podłączono je do ścian i sufitów, pod mostami i do latarnianych słupów:
do fotosyntezy naszych snów, gdzie czas nagrywa się i odsłania
                                                                 płochliwe wiosła naszej ciemności.

Patrz zamkniętymi oczyma, przeczuj niemotę, przeczuj milczenie ust
w pozytywce głosu, smyczki nad wielokrotną gwiazdą. Powiedz ach.

Powiedz ach jakie z nas ciemne pokoje.

A może samotność zaczyna się od języka, ciemność od światła, a tęczówka
to białe kłamstwo słońca. Przeciek, który zaczyna się od A.

Przez tę szparę wpycha się do środka język, a kiedy znów nalać
kradzionego światła do maszyny, będziemy już o krok Gdzie Indziej

Przekład: Łukasz Sommer