Anni Sumari 
Translator

on Lyrikline: 10 poems translated

from: slovenian to: finnish

Original

Translation

RIBA

slovenian | Tomaž Šalamun

Jaz sem mesojedec, ampak rastlina.
Jaz sem Bog in človek v enem.
Jaz sem buba. Iz mene rase človeštvo.
Jaz imam čisto razlite možgane, kot
cvet, da lahko bolj ljubim. Včasih dam
prste vanje in so topli. Hudobni ljudje
rečejo, da se drugi ljudje v njih
utopijo. Ne. Jaz sem trebuh.
V njem sprejemam popotnike.
Jaz imam ženo, ki me ljubi.
Včasih se ustrašim, da me ona bolj
ljubi kot jaz njo in sem žalosten in
potrt. Moja žena diha kot majhen
ptiček. Njeno telo me spočije.
Moja žena se boji drugih gostov.
Rečem ji, ne, ne, ne se bati.
Vsi gosti so en sam in za nas vse.
Bela vžigalica z modro glavico mi je
padla v stroj. Umazal sem si nohte.
Zdaj premišljujem, kaj naj napišem.
Tukaj živi ena soseda. Njeni otroci zelo
razgrajajo. Jaz sem Bog in jih pomirim.
Ob enih grem k zobozdravniku. Dr. Mena,
calle Reloj. Pozvonil bom in rekel, naj mi
izdre zob, ker preveč trpim.
Najbolj sem srečen v spanju in ko pišem.
Mojstri si me podajajo iz roke v roko.
To je potrebno. To je tako potrebno
kot za drevo, da rase. Drevo rabi zemljo.
Jaz rabim zemljo, da ne znorim.
Živel bom štiristo petdeset let.
Rebazar Tarzs živi že šeststo let.
Ne vem, če je bil on v tistem belem plašču,
ker jih še ne ločim. Ko pišem, imam
drugo posteljo. Včasih se razlijem bolj kot
voda, ker voda najbolj ljubi.
Strah rani ljudi. Roža je najbolj
mehka, če daš nanjo dlan. Roža ima rada
dlan. Jaz imam rad vse. Včeraj sem
sanjal, da se je moj oče sklonil k
Harriet. Ustrašim se drugih žensk in
zato z njimi ne spim. Ampak razdalja med
Bogom in mladimi ljudmi je majhna.
V Bogu je vedno ena sama ženska, in to je
moja žena. Ne bojim se, da bi me gostje
raztrgali. Jaz lahko dam vse, pa še zrase.
Bolj ko dajem, bolj rase. Potem odplava
kot pomoč za druga bitja. Na enem planetu je
zbirni center za moje meso. Ne vem, na
katerem. Kdorkoli bo spil kaj od tega, bo
srečen. Jaz sem cevka. Jaz sem Bog, ker
ljubim. Vse temno imam tu, not, nič
zunaj. Vsako žival lahko presvetlim.
Kruli mi. Kadar slišim sokove v svojem
telesu, vem, da sem v milosti. Jaz bi moral
noč in dan požirati denar, če bi hotel
zgraditi svoje življenje, pa še ne bi
pomagalo. Jaz sem ustvarjen za to, da
sijem. Denar je smrt. Na teraso grem.
Od tam vidim vso pokrajino, do Dolores
Hidalga. Toplo in mehko je kot v Toskani,
pa ni Toskana. Tam z Metko sediva in
gledava. Sonce zaide in še sediva in
gledava. Ona ima roke kot Šakti. Jaz imam
gobec kot egipčanska žival. Ljubezen je
vse. Mojzesova košara se ni nikoli
razbila na skalah. Iz ravne pokrajine
hodijo majhni konjički. Od Sierre piha
veter. Jaz grem ljudem v usta z glavo
naprej in jih ubijem in rodim,
ubijem in rodim, ker pišem.

© Tomaž Šalamun
from: Glas
Maribor : Založba Obzorja, 1983
Audio production: Študentska založba

KALA

finnish

Olen lihansyöjä, mutta kasvi.
Olen Jumala ja ihminen yhtä aikaa.
Olen kotelokoppa. Ihmissuku kasvaa minusta.
Minulla on aivan nestemäiset aivot, kuin
kukka, että voisin rakastaa enemmän. Joskus upotan
sormeni niihin ja ne ovat lämpimät. Pahat ihmiset
sanovat, että muut ihmiset hukkuvat
niihin. Ei se ole totta. Olen vatsa.
Sen avulla otan vastaan matkailijoita.
Minulla on vaimo, joka rakastaa minua.
Joskus pelkään, että hän rakastaa minua
enemmän kuin minä häntä ja tulen surulliseksi
ja masentuneeksi. Vaimoni hengittää kuin pieni
lintu. Hänen vartalonsa lohduttaa minua.
Vaimoni pelkää muita vieraita.
Sanon hänelle, älä, älä, älä pelkää.
Kaikki vieraamme ovat yksi olento, meille kummallekin.
Valkoinen sinipäinen tulitikku on pudonnut
kirjoituskoneeseeni. Olen liannut kynteni.
Nyt pohdin, mitä kirjoittaisin.
Meillä on yksi naapuri. Hänen lapsensa ovat
hyvin meluisia. Olen Jumala ja saan heidät rauhoittumaan.
Yhden aikaan menen hammaslääkärille, tri Mena,
calle Reloj. Soitan ovikelloa ja sanon, että hänen pitää
vetää minulta hammas, sillä en enää kestä jomotusta.
Olen onnellisin nukkuessani ja kirjoittaessani.
Mestarit siirtävät minua kädestä käteen.
Se on välttämätöntä. Yhtä välttämätöntä
kuin kasvaminen puulle. Puu tarvitsee maata.
Minä tarvitsen maata, etten tulisi hulluksi.
Aion elää neljäsataaviisikymmentä vuotta.
Tarzs Rebazar on jo kuusisataavuotias.
En tiedä, oliko hän se valkotakkinen, sillä
en enää pysty erottamaan heitä. Kun kirjoitan,
käytän eri vuodetta. Joskus alan valua enemmän
kuin vesi, sillä vesi rakastaa eniten.
Pelko haavoittaa ihmisiä. Kukka on pehmein,
kun kiedot kämmenesi sen ympärille. Kukat pitävät
kämmenistä. Minä pidän kaikesta. Kerran
näin unta, että isäni nojasi Harrietiin.
Muut naiset pelottavat minua ja
siksi en nuku heidän kanssaan. Mutta Jumalan
ja nuorten ihmisten välimatka on lyhyt.
Jumalassa on aina yksi ainoa nainen, ja se on minun
vaimoni. En pelkää, että vieraani repisivät minut
kappaleiksi. Voin antaa heille mitä vain, se kasvaa takaisin.
Mitä enemmän annan, sitä enemmän kasvaa. Sitten se lipuu pois
muiden olentojen avuksi. Jollakin planeetalla on
minun lihojeni kokoamiskeskus. En tiedä, millä.
Se joka juo siitä, tulee onnelliseksi.
Olen vesiputki. Olen Jumala, koska
rakastan. Kaikki pimeä on täällä, sisälläni, mitään
ei ole ulkona. Voin läpivalaista jokaisen olennon.
Mahani kurisee. Kuunnellessani ruumiini mehuja
tiedän, että olen armossa. Minun pitäisi
kuluttaa rahaa yötä päivää, jos haluaisin
rakentaa omaa elämää, eikä sekään
auttaisi. Minut on tehty säteilemään.
Raha on kuolema. Menen terassille.
Sieltä näen koko seudun, aina Dolores
Hidalgoon saakka. Se on yhtä lämmin ja pehmeä
kuin Toscana, vaikka se ei ole Toscana. Istun siellä
Metkan kanssa katselemassa. Aurinko laskee ja istumme
yhä katselemassa. Hänen kätensä ovat kuin Šaktilla. Minun
turpani on kuin egyptiläisellä pedolla. Rakkaus on
kaikki. Mooseksen kori ei koskaan
murskaantunut kallioihin. Pikkuiset hevoset
saapuvat tasaisesta maastosta. Tuuli puhaltaa
Sierrasta. Menen pää edellä ihmisten
suuhun ja tapan ja synnytän heidät,
tapan ja synnytän, koska kirjoitan.

Translated by Kari Klemelä & Anni Sumari


In: Tomaž Šalamun: Glagoli sonca

Mladinska knjiga, 1993

RDEČE ROŽE

slovenian | Tomaž Šalamun

rdeče rože rastejo v nebesih, senca je na vrtu
luč prodira od povsod, sonca se ne vidi
ne vem kako da je potem senca na vrtu, rosa je v travi
okrog so posuti veliki beli kamni da se na njih lahko sedi

hribi okrog so taki kot na zemlji
samo da so nižji in da so videti čisto prhki
mislim da smo tudi mi čisto lahki in da se komaj dotikamo tal
če hodim se mi zdi da se rdeče rože malo umaknejo pred mano

zdi se mi da zrak diši, da je strašno hladen in žgoč
vidim da prihajajo nova bitja
kot da jih nevidna roka polaga v travo
vsa so lepa in mirna in vsi smo skupaj

nekatere ki plavajo sem v zraku zavrti in jih odtrga
zginejo in jih ne vidimo več in ječijo
zdi se mi da je moje telo v žarečem tunelu
da vzhaja kot testo in da potem prši narazen v zvezde

tukaj v nebesih ni seksa ne čutim rok
ampak so vse stvari in bitja popolnoma skupaj
in drvijo narazen da se še bolj združijo
barve hlapijo in vsi glasovi so kot mehka kepa na očeh

zdaj vem da sem bil včasih petelin in včasih srna
da sem imel krogle v telesu ki jih zdaj drobi
kako lepo diham
imam občutek da me lika likalnik in da me nič ne peče

© Tomaž Šalamun
from: Bela Itaka
Ljubljana : DZS, 1972
Audio production: Študentska založba

PUNAISET KUKAT

finnish

taivaassa kasvaa punaisia kukkia, puutarhassa on varjo
valo tulvii kaikkialta, aurinko ei näy
en ymmärrä miten puutarhassa voi siis olla varjo, ruohossa on kastetta
ympärillä sikin sokin suuria valkeita kiviä istuimiksi

kukkulat ympärillä ovat samanlaisia kuin maan päällä
paitsi että ovat matalampia ja näyttävät hyvin haurailta
luulen että mekin olemme hyvin kevyitä ja tuskin kosketamme maata
kävellessäni punaiset kukat näyttävät hiukan väistyvän

minusta tuntuu että ilma tuoksuu, se on hirveän kylmää ja polttavaa
näen uusien olentojen saapuvan
aivan kuin näkymätön käsi laskisi ne ruoholle
kaikki ovat kauniita ja rauhallisia ja kaikki olemme yhdessä

muutamat lipuvat tänne ilman halki, käännetään ympäri ja revitään irti
ne katoavat emmekä näe niitä enää ja ne vaikeroivat
minusta tuntuu että ruumiini on hehkuvassa tunnelissa
kohoaa kuin taikina ja hajoaa tihkuna tähtiin

täällä taivaassa ei ole seksiä en voi tuntea käsiäni
mutta kaikki esineet ja olennot ovat liittyneet täydellisesti yhteen
ja kiitävät eroon toisistaan vain yhdistyäkseen entistä lujemmin
värit haihtuvat ja äänet ovat kuin pehmeä lumipallo silmissä

nyt tiedän että olen joskus ollut kukko ja joskus kauris
että minulla on ollut luoteja ruumiissani joka nyt murskaa ne
kuinka kauniisti hengitänkään
niin kuin minua silitettäisiin silitysraudalla eikä se yhtään polta

Translated by Kari Klemelä & Anni Sumari

In: Tomaž Šalamun: Bela Itaka, DZS, 1972

MRTVI FANTJE

slovenian | Tomaž Šalamun

mrtvi fantje! mrtvi fantje!
kjer v stepah hušknejo ptice in se razpolovi dan
kjer so kocke glav jadrnice za šepetanje in se vozovi desk odbijajo od skal
kjer so jutra bleščeča kot oči slovanov
kjer se na severu kloftajo bobri da odmeva kot vabilo k smrti
kjer kažejo otroci podplute oči in z besom skačejo po butarah
kjer z odtrganimi rokami plašijo sosedom bike
kjer čakajo mraz v vrsti
kjer smrdi kruh po kisu, ženske po zvereh
mrtvi fantje! mrtvi fantje!
kjer se čekani zabliskajo in zašumijo pravljice
kjer je največja umetnost pribiti sužnja v loku skoka
kjer koruzo zažigajo na ogromnih ploskvah da jo zavoha bog
mrtvi fantje! mrtvi fantje!
kjer so posebne cerkve ptic da se privajajo bremenu duše
kjer prebivalci pri vsakem obroku hrane tleskajo z naramnicami in pod mizo teptajo
                                                                                        svete tekste
kjer so konji črni od saj
mrtvi fantje! mrtvi fantje!
kjer so keglji orodje velikanov ki si trejo mastne dlani ob hlodih
kjer bi šalamuna pozdravili s krikom
mrtvi fantje! mrtvi fantje!
kjer so vsi vratarji rumenokožci da porabijo manj časa za zapiranje oči
kjer prodajalce mesa dotolčejo z loparji in jih ne pokopljejo
kjer teče donava v kino iz kina v morje
kjer je vojaška trobenta znak za pomlad
kjer delajo duše visoke loke in šepetajo v zboru zveri
mrtvi fantje! mrtvi fantje!
kjer je branje utrjeno z gramozom da se sliši če se udari obenj
kjer so drevesa na navoj, drevoredi na sklepe
kjer otrokom že prvi dan po rojstvu zarežejo kožo kot plutovcem
kjer točijo alkohol starkam
kjer si mladina grebe po ustih kot bager po dnu reke
mrtvi fantje! mrtvi fantje!
kjer so matere ponosne in rujejo iz sinov vlakna
kjer so lokomotive polite z losovo krvjo
mrtvi fantje! mrtvi fantje!
kjer luč zgnije in poči
kjer so ministri oblečeni v granit
kjer so čarovniki začarali da so živali padle v košare šakali stoje na očeh vider
mrtvi fantje! mrtvi fantje!
kjer s križi označujejo strani neba
kjer je žito hrapavo in lica zabuhla od požarov
kjer imajo črede usnjene oči
kjer so vsi slapi iz testa, vežejo jih s črnimi trakovi mladih bitij
kjer genijem razbijejo nartne kosti s kavlji za transportiranje lesa
mrtvi fantje! mrtvi fantje!
kjer je fotografiranje omejeno na rastline ki potem rasejo naprej in razženejo papir
kjer se na podstrešjih sušijo slive in kapljajo v stare pesmi
kjer matere vojakov pakete s hrano navijajo na kolo
kjer so čaplje stesane kot atletske postave argonavtov
mrtvi fantje! mrtvi fantje!
kjer pridejo mornarji na obisk
kjer v vilah razgečejo konji, dišijo popotniki
kjer so kahlice po kopalnicah prelepljene z risbami irisovih semen
kjer ljudožrce hranijo s skodlami
kjer so trte zavite v sive pajčolane da se naredi mrena na očeh ljubosumnih

© Tomaž Šalamun
from: Bela Itaka
Ljubljana : DZS, 1972
Audio production: Študentska založba

KUOLLEET POJAT

finnish

kuolleet pojat! kuolleet pojat!
missä linnut arolla lehahtavat lentoon ja päivä halkeaa kahtia
missä päiden kuutiot ovat kuiskeen purjeveneitä ja lautakuormat kimpoavat kallioista
missä aamut sädehtivät kuin slaavien silmät
missä majavat pohjoisessa läimivät toisiaan niin että se kuulostaa kuolinkutsulta
missä lapset osoittavat verestäviä silmiään ja hyppivät raivokkaasti risukasojen päällä
missä he irti revenneillä käsillään säikyttävät naapurien härkiä
missä he odottavat jonossa pakkasta
missä leipä haisee etikalta, naiset villieläimiltä
kuolleet pojat! kuolleet pojat!
missä torahampaat välkkyvät ja sadut alkavat hälistä
missä suurinta taidetta on naulita orja ilmaan kesken loikan
missä maissia poltetaan silmänkantamattomilla lakeuksilla niin että jumala haistaa sen
kuolleet pojat! kuolleet pojat!
missä linnuilla on omia kirkkoja joissa ne oppivat kantamaan sielunsa taakkaa
missä ihmiset joka aterialla läpsyttävät henkseleitään ja polkevat
pöydän alla pyhiä tekstejä
missä pienet pallot ovat oranssinvärisiä ja äidit on naulattu neliöiden muotoon
missä hevoset ovat mustia noesta
kuolleet pojat! kuolleet pojat!
missä keilat ovat rasvaisia käsiään pölkkyihin pyyhkivien jättiläisten työkaluja
missä šalamunia tervehdittäisiin huudoin
kuolleet pojat! kuolleet pojat!
missä kaikki ovenvartijat ovat keltaihoisia, jotta he ehtivät sulkea silmänsä nopeammin
missä lihakauppiaat hakataan kuoliaaksi leipälapiolla ja jätetään hautaamatta
missä tonava virtaa elokuvateatteriin ja elokuvateatterista mereen
missä sotatorvea pidetään kevään merkkinä
missä sielut loikkaavat korkealle ja kuiskivat villieläinten kuorossa
kuolleet pojat! kuolleet pojat!
missä lukemista vahvistetaan soralla niin että voi kuulla jos satuttaa itsensä siihen
missä puut ovat kerällä ja puistokadut nivelikkäitä
missä vastasyntyneiden ihoa leikataan heti ensimmäisenä päivänä kuin korkkitammea
missä vanhoille naisille tarjotaan alkoholia
missä nuoret tonkivat suutaan kuin ruoppaaja joen pohjaa
kuolleet pojat! kuolleet pojat!
missä äidit ovat ylpeitä ja nyppivät pojistaan säikeitä
missä veturit on valeltu hirvenverellä
kuolleet pojat! kuolleet pojat!
missä valo mätänee ja halkeaa
missä ministerien puvut ovat graniitista
missä taikurit ovat loihtineet eläimet putoamaan koreihin ja sakaalit seisomaan
saukkojen silmillä
kuolleet pojat! kuolleet pojat!
missä ilmansuunnat merkitään risteillä
missä vilja on karkeaa ja posket tulipalojen pöhöttämät
missä laumoilla on nahkasilmät
missä kaikki putoukset ovat taikinasta ja sidotaan nuorten olentojen mustilla nauhoilla
missä nerojen jalkapöydänluut murskataan tukkimiehen haalla
kuolleet pojat! kuolleet pojat!
missä valokuvataan vain kasveja, jotka jatkavat kasvamistaan kunnes
puhkaisevat paperin
missä luumut kuivuvat ullakolla ja varisevat vanhoihin lauluihin
missä sotilaiden äidit käärivät ruokapaketteja pyöräntarakalle
missä haikarat on veistetty kuin argonauttien atleettiset vartalot
kuolleet pojat! kuolleet pojat!
missä merimiehet käyvät vierailulla
missä huviloissa hevoset hirnuvat ja matkailijat tuoksuvat
missä kylpyhuoneen kaakelit on liimattu täyteen iiriksen siementen kuvia
missä ihmissyöjiä ruokitaan paanuilla
missä viiniköynnökset kiedotaan harmaaseen harsoon niin että kateellisten silmät
peittyvät kalvolla
kuolleet pojat! kuolleet pojat!

Translated by Kari Klemelä & Anni Sumari


In: Tomaž Šalamun: Bela Itaka, DZS, 1972

LJUDSKA

slovenian | Tomaž Šalamun

Vsak pravi pesnik je pošast.
Glas uničuje in ljudi.
Petje zgradi tehniko, ki uničuje
zemljo, da nas ne bi jedli črvi.
Pijanček proda plašč.
Lopov proda mater.
Samo pesnik proda dušo, da jo
loči od telesa, ki ga ljubi.

© Tomaž Šalamun
from: Maske
Ljubljana : Mladinska knjiga, 1980
Audio production: Študentska založba

KANSANLAULU

finnish

Jokainen oikea runoilija on hirviö.
Äänen tuhoaa ja ihmiset.
Laulu kyhää tekniikan, joka tuhoaa
maan, etteivät madot söisi meitä.
Juoppo myy takkinsa.
Lurjus myy äitinsä.
Vain runoilija myy sielunsa erottaakseen
sen ruumiista, jota rakastaa.

Translated by Kari Klemelä & Anni Sumari


In: Tomaž Šalamun: Glagoli sonca

Mladinska knjiga, 1993

LAK

slovenian | Tomaž Šalamun

Usoda me vali. Včasih kot jajce. Včasih me
s šapami lomasti po bregu. Kričim. Upiram se.
Ves svoj sok zastavim. Ne smem tega delati.
Usoda me lahko utrne, to sem že začutil. Če

nam usoda ne piha na dušo, zmrznemo v hipu.
Preživljal sem dneve v strašni grozi, da sonce
ne bo več vzšlo. Da je to moj poslednji dan.
Čutil sem, kako mi svetloba polzi iz rok, in če

ne bi imel v žepu dovolj quarterjev in bi Metkin
glas ne bil dovolj mil in prijazen in konkreten
in stvaren, bi mi duša ušla iz telesa, kot mi

enkrat bo. S smrtjo je treba biti prijazen. Vse
je skupaj v vlažnem cmoku. Domovanje je, od koder
smo. Živi smo samo za hip. Dokler se lak suši.

© Tomaž Šalamun
from: Ambra
Ljubljana : Mihelač, 1995
Audio production: Študentska založba

LAKKA

finnish

Kohtalo vyöryy ylitseni. Joskus kuin muna. Joskus lätkäisten
minut kourillaan päin töyrästä. Huudan. Rimpuilen.
Pidättelen kaikkia mehujani. Sitä minun ei pitäisi tehdä.
Kohtalo voi nitistää minut hengiltä, tiedän sen jo.

Ellei kohtalo puhalla sieluumme, jäädymme hetkessä.
Päiväkausia olen elänyt kauheassa pelossa, ettei aurinko
enää koskaan nouse. Ja että tämä on viimeinen päiväni.
Tuntien valon liukuvan käsistäni, ja ellei minulla

olisi ollut tarpeeksi quartereita taskussa ja ellei Metkan
ääni olisi ollut tarpeeksi lempeä ja ystävällinen ja tiukka
ja asiallinen, olisi sieluni paennut ruumiistani, niin kuin

se vielä kerran tekee. Kuolemalle pitää olla ystävällinen.
Kaikki on yhtä märkää möykkyä. Koti on siellä mistä olemme
tulleet. Elossa olemme vain hetken. Kunnes lakka kuivuu.

Translated by Kari Klemelä & Anni Sumari


In: Tomaž Šalamun: Ambra, Mihelač, 1995

JON

slovenian | Tomaž Šalamun

kako zahaja sonce?
kot sneg
kakšne barve je morje?
široko
jon si slan?
slan sem
jon si zastava?
zastava sem
vse kresnice počivajo

kakšni so kamni?
zeleni
kako se igrajo kužki?
kot mak
jon si riba?
riba sem
jon si morski ježek?
morski ježek sem
poslušaj kako šumi

jon je če teče srna skozi gozd
jon je če gledam goro kako diha
jon so vse hiše
slišiš kakšna mavrica?
kakšna je rosa?
spiš?

© Tomaž Šalamun
from: Romanje za Maruško
Ljubljana : Cankarjeva založba, 1971
Audio production: Študentska založba

JOONA

finnish

miten aurinko laskee?
kuin lumi
minkä värinen meri on?
leveä
joona oletko suolainen?
olen suolainen
joona oletko lippu?
olen lippu
kaikki tulikärpäset lepäävät

millaisia kivet ovat?
vihreitä
miten koiranpennut leikkivät?
kuin unikko
joona oletko kala?
olen kala
joona oletko merisiili?
olen merisiili
kuuntele kuinka kohisee

joona on metsän halki juokseva kauris
joona on hengittävä vuori jota katselen
joona on kaikki talot
kuuletko millainen sateenkaari?
millaista kaste on?
nukutko sinä?

Translated by Kari Klemelä & Anni Sumari


In: Tomaž Šalamun: Glagoli sonca

Mladinska knjiga, 1993

JELEN

slovenian | Tomaž Šalamun

Najstrašnejša skala, bela bela želja.
Voda, ki izviraš iz krvi.
Naj se mi oži oblika, naj mi zdrobi telo,
da bo vse v enem: žlindra, okostja, prgišče.

Piješ me, kot bi mi izdiral barvo duše.
Lokaš me, mušico v drobnem čolnu.
Razmazano glavo imam, čutim, kako so se
gore naredile, kako so se rodile zvezde.

Spodmaknil si mi svoje teme, tam stojim.
Poglej, v zraku. V tebi, ki si zdaj zlit in
moj. Zlate strehe se ukrivljajo pod nama,

pagodini listi. V ogromnih svilenih bonbonih
sem, nežen in trdoživ. Meglo ti potiskam v
sapo, sapo v božjo glavo v mojem vrtu, jelen.

© Tomaž Šalamun
from: Živa rana, živi sok
Maribor : Založba Obzorja, 1990
Audio production: Študentska založba

HIRVI

finnish

Kauhistuttava kallio, valkea valkea tahto.
Vesi, joka virtaa verestä.
Kaventukoon hahmoni, hajotkoon ruumiini,
jotta kaikki olisi yhtä: kuona, luusto, hyppynen.

Juot minua kuin repisit sielustani väriä.
Latkit minua, kärpästä pikku purtilossa.
Pääni on ryvettynyt, tunnen, kuinka vuoret
ovat kohonneet, kuinka tähdet syntyneet.

Vedit päälakesi altani, tässä minä seison.
Katso, ilmassa. Sinussa, nyt olet yhtä ja
osa minua. Kultaiset katot kaartuvat allamme,

pagodinlehtinä. Olen silkkisissä jättikarkeissa,
hellä ja sitkeä. Työnnän usvaa hengitykseesi,
hengityksesi jumalanpäähän puutarhassani, hirvi.

Translated by Kari Klemelä & Anni Sumari


In: Tomaž Šalamun: Glagoli sonca

Mladinska knjiga, 1993

GOBICE

slovenian | Toma

Namreč tako je z vso to zadevo
najboljše stvari so gobice
gobice v juhi
nič nič nič nič
                                         
                                          fiuuuuu ena gobica
en zelen peteršiljček v smokingu
pa dolgo dolgo časa tema
potem stečejo po snažilko
ki je za to odgovorna
nič nič nič nič

                                          fiuuuuu še ena gobica
zdrava sicer
le kri ni ena A
ker je prebolela hepatitis
Težke so težke te gobice
težke v božjo mater

© Tomaž Šalamun
from: Poker
Ljubljana : samozaložba, 1966
Audio production: Študentska založba

PIENET SIENET

finnish

Kyllä se vain sittenkin niin on
parhaita ovat pienet sienet
pienet keittosienet
ei mitään mitään mitään mitään

viuuuuuh yksi pieni sieni
vihreä persiljanvarsi smokissa
ja pitkän pitkän aikaa pimeää
sitten juostaan hakemaan siivooja
jonka kuuluu hoitaa tällaiset asiat
ei mitään mitään mitään mitään

viuuuuuh vielä yksi pieni sieni
terve sitä paitsi
vaikka veri ei ole ihan kunnossa
koska sillä on ollut hepatiitti
Painavia painavia nämä pienet sienet
pahuksen painavia

Translated by Kari Klemelä & Anni Sumari


In: Tomaž Šalamun: Glagoli sonca

Mladinska knjiga, 1993

BRATI: LJUBITI

slovenian | Tomaž Šalamun

Ko te prebiram, plavam. Kot medo s šapami me
potiskaš v blaženost. Ležiš na meni, ki si me
razdejal. Na smrt sem te vzljubil, prvi med
rojenimi. V enem samem hipu sem postal tvoj kres.

Varen sem, kot nisem bil nikoli. Si dokončni
občutek zadoščenja: vedeti od kod je hrepenenje.
V tebi sem kot v mehkem grobu. Režeš in prežarjaš
vse plasti. Čas se vname in izgine, himne slišim,

ko te gledam. Strog si in zahteven, stvaren. In ne
morem govoriti. Vem, da hrepenim po tebi, trdo sivo
jeklo. Za en tvoj dotik dam vse. Glej, pozno sonce

buta ob stene dvorišča v Urbinu. Umrl sem zate.
Čutim te in te rabim. Mučiš. Ruješ me in izžigaš,
vedno. In v prostore, ki si jih uničil, teče raj.

© Tomaž Šalamun
from: Mera časa
Ljubljana : Cankarjeva založba,
Audio production: Študentska založba

LUKEA: RAKASTAA

finnish

Lukiessani sinua - uin. Kuin nalle työnnät minua tassuilla
kohti autuutta. Makaat päälläni, sinä joka minut luhistit.
Rakastuin sinuun kuolemakseni, syntyneiden joukossa
ensimmäinen. Hetkessä minusta tuli kokkotulesi.

Olen turvassa paremmin kuin ikinä. Olet lopullinen
täyttymykseni: tietoisuus kaipuun alkuperästä. Sinussa
olen kuin pehmeässä haudassa. Leikkaat ja läpivalaiset
joka kerrosta. Aika syttyy tuleen ja katoaa, kuulen hymnejä

katsoessani sinua. Olet luja ja vaativa, asiallinen. En voi puhua.
Tiedän kaipaavani sinua, kova harmaa teräksinen. Yhdestä
kosketuksestasi antaisin kaiken. Katso, Urbinon pihan muuria

takoo myöhäinen aurinko. Olen kuollut puolestasi. Tunnen
sinut ja tarvitsen sinua. Kiduttaja. Revit minut maasta ja
poltat iankaikkisesti. Ja raatelemiisi tiloihin virtaa paratiisi.

Translated by Kari Klemelä & Anni Sumari


In: Tomaž Šalamun: Glagoli sonca

Mladinska knjiga, 1993

ANDRAŽ

slovenian | Tomaž Šalamun

Moj brat stopi gol, lep kot deviški vrelec
v dvorano in ubije jagnje iz ljubezni:
jemo in premišljujemo sliko.
Sani zarjavijo čez poletje, nebo se zniža

in postane vlažno, zemlja rodi jagode.
Vojaki stojijo lačni
med narcisami rumenimi kot noč,
jasna, jasna straža;

roloji so spuščeni in zaklenjeni,
markacija pelje v gore, v Trnovski gozd,
o, Čaven, zrak nabit z angeli,

krediti armade, kruh, kruh,
o, Sibila, razlita, strnjena barva,
nepremično, nespremenljivo hrepenenje.

© Tomaž Šalamun
from: Amerika
Maribor : Založba Obzorja, 1972
Audio production: Študentska založba

ANDRAŽ

finnish

Alasti, kauniina kuin neitseellinen lähde, veljeni
astuu saliin ja tappaa rakkaudesta karitsan:
aterioimme ja pohdimme maalausta.
Reki ruostuu kesällä, taivas painuu alas

ja tulee kosteaa, maa kypsyttää mansikat.
Sotilaat seisovat nälkäisinä
yönkeltaisten narsissien keskellä,
kuulaat, kuulaat vartijat;

kaihtimet on laskettu alas ja suljettu,
viitat vievät kukkuloille, kohti Trnovon metsää,
oi Čaven-vuori, ilma sakeana enkeleitä,

sotalainat, leipä, leipä,
oi Sibylla, läikkynyt ja kiteytynyt väri,
liikkumaton, muuttumaton kaipaus.

Translated by Kari Klemelä & Anni Sumari


In: Tomaž Šalamun: Glagoli sonca

Mladinska knjiga, 1993