Demokratia. Se on tavallaan kastijärjestelmä,
kaikki ihmiset jakautuvat orjiin, kerjäläisiin,
rosvoihin ja henkivartijoihin. Sen lisäksi on olemassa
kesteihin kuulumattomia yhteisöjä.

Kaikkein korkein, kunnioitetuin ja rikkain kasti on
tietysti rosvot. Suurempien rosvojen suuruutta
ei uskalleta edes kadehtia, se liikkuu ja luo ja liehuu
ja polvesta toiseen kaikuu, suuremmista suurempaa ei ole

vielä kukaan nähnyt silmästä silmään, turhaan
sinun ei pidä lausua suuren rosvon nimeä. Älä
nimittele. Älä sano rosvoa rosvoksi, orjaa orjaksi äläkä
edes kerjäläistä kerjäläiseksi, he kaikki voivat

pahastua. Erityisesti orjat, ja kaikkein suurin voima
onkin orjien voima, rosvotkaan eivät pelastuisi
orjien vihalta, elleivät orjat olisi tottuneet orjailemaan,
ja kaikkein suurin rangaistus orjalle on kuulla: sinua

ei tarvita enää. Tästä päivästä lähtien
palveluksiasi orjuuttasi ei enää tarvita. Mitä siis tehdä?
Kastiin kuulumaton orja ei ole mitään, kastin ulkopuoliset
yhteisöt ovat ankaria, vielä ankarampia kuin kerjäläiset,

ankarampia kuin henkivartijat. Orja taantuu, hänestä tulee
muiden orjien orja, orjien orjien orja, orjien orjien orjien
orjien orjien orjia on joka paikassa ja niitä tulee
koko ajan lisää. Sen tähden, orja, valitse, valitse mitä

tunnet, mitä ajattelet, suorita testit kunnolla.
Yleisessä paniikissa vain jotkut kerjäläiset pysyvät rauhallisina,
ulkoisesti rauhallisina, henkivartijoiden kasvoilta heijastuu pelko
ja kauho, masennus ja toivottomuus, avatkaa ihmeessä nopeammin

se televisio, näyttäkää meille demokratiaa, miten
kapinallisten päät lentävät ja veri vuotaa, miten palavat
talot ja kaupungit, miten lentäjät tanssivat ohjaamossa, näyttäkää
huutavia ihmisiä, raksahtelevia leukaluita, räjähtäviä autoja,

jatkuvasti uudelleen syntyviä ja muotoansa muuttavia
terminaattoreita, enemmän terminaattoreita, niitä joiden käsissä
on viimeinen eräpäivä, jotka kerran tekevät lopun tästä kaikesta,
ja niin koittaa demokratiallekin iankaikkisuus, lopullinen toivo.