Teemu Manninen
english
EZRA POUND
Olipa kerran Ezra Pound, jonka tytär oli Mary de Rachewiltz (1925-).
Eräänä päivänä Ezra Pound eksyi kahdeksi päiväksi Helsingin Kallioon. Hän vältteli kadulla halkeamia, vastaili ilmoituksiin, löydettiin nukkumasta autostaan, hän oli Muukalainen hän oli vaatekaupassa hän pukeutui mustaan viittaan ja huiviin, hän vajosi rakennekerroksiin suodatinkerroksen päälle, hän kulkeutui pihan pintauksiin, hän oli naulainen ja betonin tahrima, mutta yhä nöyrästi antoivat nuoret miehet tietä kun hän pujotteli heidän ohitseen ja tuoksut puiston huumaavat & homehtuvat asuntojen kosteudessa afrikkalaiset katusoittajat harhailevat hattaroiden kulmabaariin, kundit sanoivat, älä pelleile, ole vilpitön, Ezra uskoi heitä, ja siksi tämä 86-vuotias eksyi pahasti ja vietti yön mopoautossa.
Nyt hän etsii Jenniään ja opettaa englantia ja rakastaa Manchester Unitedia niin kiihkeästi, että lenkkarit jäätyvät jalkoihin. Ei hän opi virheistään. Ezra eksyy vielä monta kertaa. Hän eksyy fasismiin ja hän eksyy Lontoon Cityssä. Tänään hän eksyi ostarille. Toivottavasti hän löytää takaisin. Haluan lukea lisää hänen suomennettua tuotantoaan, jonka sivuilla puhdas runoilijanääni aikamatkailee historiassa edestakaisin vain muutamilla lauseilla tuli ilta ja tuli aamu, näin meni ensimmäinen päivä.
Alkoi toinen päivä, ja Ezra Pound tuli töistä kotiin. Hän ei tunne saavuttaneensa taaskaan mitään erityistä. Sen sijaan Ezra Pound on netissä päivät pitkät, tuo yksinäisen tähden harhailija, jonka aito ja sydämen pohjassa tunnettu jätkiltä opittu vilpittömyys ei purkaudu enää runoelmiksi vaan pistäytyy työkavereidensa kanssa kaksissa eri juhlissa ja sitten Merihaan rantoja pitkin kotiin. Aika masentavaa, hän ajattelee, tällaistako tämä kirjailijan elämä on?
Nyt hän kerää roskat suureen metalliastiaan.
Hän sanoo hän epäilee saavansa jälkikäteen arvioituna erilaisen merkityksen.
Hän sanoo aika on mennyt niin äkkiä.
Hän sanoo kun olin nuori hän sanoo saattoi menestyä ponnistelematta, mutta entä jos talousteorian mallinnukset ovatkin totta hän sanoo entä jos musiikki rappeutuu yksilötasolla hän sanoo entä jos sivistyksen ja historian määrittelemätön telos taidekasvatuksen merkitys ja arvo varhaiskasvatuksessa muukalaisviha on liian syvällä ihmisen perusolemuksessa hän sanoi Brian Wilson, Robert Downey JR., Never Shout Never, Flaubert, Auden, Helsingin Sanomat hän sanoo ja kehittelee turhautuneena oman erikoisen mittansa, joka tunnetaan nimellä Marguerite Yourcenar tai käsitys, joka ei vastaa todellisuutta, imaginaariluku, abyssinen meren syvyyksissä elävä pienen kansan elinvoiman lähde valvoitti minua koko yön hän sanoo, koska en löydä sille sopivaa ilmausta, hän sanoo hän sanoo ja odottaa että jokin sanoisi mitä hänen olisi sanottava, koska hän ei enää tiedä, mitä sanoisi, koska sitä ei ole olemassa niin kuin ei monia muitakaan asioita, joista runoilijat kertovat, oi Ezra, olet oikeassa, mutta onneksi kassalla myyjän vahtiessa saan koskea kaikkia näitä unelmaini täyttymyksiä, joihin minulla ei koskaan tule olemaan varaa.
From: unpublished
Audio production: Literaturwerkstatt Berlin, 2013
EZRA POUND
Once upon a time in a land far, far away there was Ezra Pound, whose daughter was Mary de Rachewiltz (1925-).
On one particular day Ezra Pound was lost in Kallio, Helsinki, for two whole days. He avoided cracks on the streets, answered classifieds, was found sleeping in his car, he was a Stranger he was in a clothing store he wore a black cape and scarf, he descended into the structural layers on top of the filtering layers, he was carried towards the surface treatments of the newly minted yard spaces, he had nails in him and concrete smeared him, but still with humility young men gave way to him when he slalomed past them and smells of the parks intoxicating & molding in the moistness of the apartments African street musicians strayed into a corner bar for candy floss, the dudes said, stop clowning around, be sincere, Ezra believed them, and that's why this 86-year-old was badly lost and spent a night in his moped car.
Now he's looking for his Jenni and teaches English and loves Manchester United so passionately that his sneakers freeze in his feet. He's not going to learn from his mistakes. Ezra will get lost many times still. He will get lost in fascism and he will get lost in London City. Today he got lost in the mall. I hope he finds his way back. I would like to read more of his translated oeuvre, on its pages a pure poetic voice is time-traveling back and forth in history with only a few sentences came the evening and came the morning, this was how the first day was spent.
The second day began, and Ezra Pound came home from work. He doesn't feel like he's achieved very much today either. Instead Ezra Pound spends all day on the Internet, that wanderer of the lonely star, whose authentic and heart-felt dude-taught sincerity doesn't erupt into long-form poetry anymore instead it pops down to a couple of different parties with friends from work and then back to home along the banks of Merihaka. Pretty depressing, he thinks, is this what a writer's life is like after all?Now he gathers the trash into a large metal container.
He says he suspects he will receive afterwards assessed a different meaning.
He says time has gone by so quickly.
He says when I was young he says one could succeed without much effort, but what if economic modelling is true he says what if music declines on an individual level he says what if the undefinable telos of erudition and history the meaning of arts education and value in early childhood teaching the hatred of foreigners is too deep in the basic human essence he said Brian Wilson, Robert Downey Jr., Never Shout Never, Flaubert, Auden, Helsingin Sanomat he says and out of frustration develops a new poetic measure known by the name Marguerite Yourcenar or a concept that does not cohere with reality, an imaginary number, an abyssic, deep-sea-living source of vitalism of a small nation kept me awake the whole night he says, because I cannot find a proper expression for it, he says he says and waits for something to say what he should be saying, because he doesn't know anymore, because it does not exist just like many other things that poets talk about don't, o Ezra, you're right, but fortunately, whilst approaching the counter under the surveillance of the salesperson I have the luxury of being able to touch all of these consummations of mine dreams, none of which I shall never be able to afford.