Stefan Moster
german
Riisuttu mies ja puettu nainen töissä II: Kaipauksen ja intensiteetin tuotanto
Riisuttu Mies istuu matkapuhelin kädessään tyhjässä neuvotteluhuoneessa ja tuijottaa tietokoneen ruudulta Puettua Naista, joka leikkii puettua eläintä toiseen aikaan ja paikkaan sijoittuvassa hidastetussa maisemassa. Riisutun sukupuolielimien tilalle on vaihdettu pakkolunastetulta ratsutilalta löydetyn orin haavoitetut sukupuolielimet. Hänen päänsä tilalle on vaihdettu hänen omaan ruumiiseensa joskus kuulunut pää. Riisuttu Mies on riisuttu tällä kertaa niin yksityiskohtaisen järjestelmällisesti, että näyttää siltä kuin hän olisi alunperin syntynyt riisuttuna. Sen kaiken tarkoitus on lisätä intensiteettiä. Hädissään hän pukee nyt päälleen mitä löytää (yrityksen vanhoja vuosikertomuksia, nahistuneita neuvotteluhedelmiä) ja käynnistää tietokoneen kameran voidakseen edes itse kömpelösti vähän riisuutua Puetulle, joka ei tietenkään voi nähdä häntä. Puettu Nainen on puettu muistuttamaan eläintä, mutta hänen päänsä tilalle on vaihdettu hänen omaan ruumiiseensa kuulunut pää. Sen kaiken tarkoitus on lisätä intensiteettiä. Puettu liikkuu hitaasti maisemassa, jota ei enää ole, ja katsoo omin silmin ruudun läpi Riisuttuun jota ei vielä ole. Riisuttu riisuutuu nopeasti maisemassa jota ei enää ole, ja katsoo oman päänsä silmin ruudun läpi Puettua jota ei vielä ole. Sen kaiken tarkoitus on lisätä intensiteettiä. Tässä nämä nyt niin kuin olisivat. Siihen lisätään vielä intensiteettiä. Mitään ei vielä tapahdu. Ne tekevät sen vielä uudestaan.
From: Punainen seinä
Helsinki: Teos, 2010
Audio production: Petri Hellgren, Kirjasto 10
Entkleideter Mann und bekleidete Frau bei der Arbeit II: Herstellung von Sehnsucht und Intensität
Der Entkleidete Mann sitzt mit dem Mobiltelefon in der Hand im leeren Besprechungsraum und starrt auf die Bekleidete Frau auf dem Computerbildschirm, die ein bekleidetes Tier in einer verlangsamten Landschaft zu einer anderen Zeit und an einem anderen Ort spielt. Die Geschlechtsorgane des Entkleideten sind gegen die verwundeten Geschlechtsorgane eines Hengstes ausgetauscht worden, den man auf einem zwangsenteigneten Sattelgut gefunden hat. Sein Kopf ist gegen einen Kopf ausgetauscht worden, der einmal zu seinem Körper gehört hat. Der Entkleidete Mann ist diesmal so systematisch und in allen Einzelheiten entkleidet worden, dass es aussieht, als wäre er ursprünglich entkleidet geboren worden. Die Absicht von all dem besteht darin, die Intensität zu erhöhen.
In seiner Not zieht er jetzt an, was er findet (alte Jahresberichte des Unternehmens, verschrumpelte Beratungsfrüchte) und setzt die Kamera des Computers in Betrieb, um sich wenigstens ein bisschen selbst unbeholfen für die Bekleidete entkleiden zu können, die ihn natürlich nicht sehen kann. Die Bekleidete Frau ist bekleidet, um an ein Tier zu erinnern, aber ihr Kopf ist gegen einen Kopf ausgetauscht worden, der einmal zu ihrem Körper gehört hat. Die Absicht von all dem besteht darin, die Intensität zu erhöhen. Die Bekleidete bewegt sich langsam in der Landschaft, die es nicht mehr gibt, und schaut mit eigenen Augen durch den Bildschirm auf den Entkleideten, den es noch nicht gibt. Der Entkleidete entkleidet sich rasch in der Landschaft, die es nicht mehr gibt, und schaut mit den eigenen Augen seines Kopfs durch den Bildschirm auf die Bekleidete, die es noch nicht gibt. Die Absicht von all dem besteht darin, die Intensität zu erhöhen. Hier wären sie also quasi. Dazu wird noch die Intensität erhöht. Noch passiert nichts. Sie tun es noch einmal von vorn.