Stefan Moster
german
Suggestio
Aamu kuin myyttinen muna, jonka herätyskellon fanfaari rikkoo.
Murtaudut päivän sisään: se on laakea kuin sunnuntai.
Mustarastas kuokkii hiljaisuuden lähdettä, sen mahdollisuutta
olla mitä tahansa. Maasta nousee arvaamattomia pyyteitä,
resitatiiveja kuin aavistuksia kiipeää lihaa pitkin ohimollesi.
Kohtaat keskipäivän aaveet jossakin tuskan alajuoksulla,
hiljaisuuden ja musiikin risteyksessä, missä
mielesi kamarit ovat paljaat, tunteikko portin takana tiheä.
Unelmien höyryävät hevoset valmistautuvat hyppyyn
mutta viulut on lyöty seinille kuin aseet, ja vasta hämärän
helikopterien laskeutuessa, alat kieriä pitkin kadotettua
valtatietä, kasvattaa itsesi pimeässä viihtyviä puolia.
From: Siskot, veljet
Helsinki: Teos, 2009
Audio production: Petri Hellgren, Kirjasto 10
Suggestion
Der Morgen wie ein mythisches Eis, von der Fanfare des Weckers demoliert.
Du brichst in den Tag ein: er ist platt wie ein Sonntag.
Die Amsel schnorrt an der Quelle der Stille, an ihrer Möglichkeit,
alles zu sein. Aus der Erde steigen unberechenbare Wünsche,
Rezitative klettern wie Ahnungen das Fleisch hinauf zu deinen Schläfen.
Du triffst die Mittagsgeister irgendwo am Unterlauf des Schmerzes,
an der Kreuzung von Stille und Musik, wo
deine inneren Kammern rein sind, das Gefühlsgebiet vorm Tor kompakt.
Die dampfenden Pferde der Träume machen sich zum Sprung bereit,
aber die Geigen sind gegen die Wände geschlagen worden wie die Waffen, und
erst wenn die Helikopter der Dämmerung landen, rollst du die verlorene
Fernstraße entlang, züchtest dir Seiten, die dein Dunkel lieben.