Muurahainen

jonka koukin ylös koivunmahlapurkista

ei kuollut

eikä kuollut,

vaikka surmasin sitä jo viidettä kertaa,

rusensin oikean käden peukalon ja etusormen

välissä rikki,

hukutin tiskiveteen,

hiersin lusikalla,

mutta se ryömi esiin tiskialtaasta,

tummanruskeana ja tuntosarvet ojossa

käveli kiireesti kuudella jalalla

yhä siihen yhteen suuntaan

välähti mielessä,

että armahtaisiko,

heittäisi pihalle,

antaisi elää,

jos tunnistaisin sen askeleet kaikkien

muiden muurahaisten joukosta

olisin muurahaisten Jumala.

Mutta kun en tunnista.