***[Vana mees]

Vana mees –
ühe jalaga
oma ainsa eluga
müüriorvas küürakil
maas kerjakarp
mis ammugi ei mäleta
margariini maitset

kui pikk on olnud
kuiv kannatus
mis muutnud on
su põsed pärgamendiks
kus täna voolab vaikse nirena
esimene vihm sel kevadel
mida sa vist enam
nähagi ei lootnud?

karpi poetatud münt
kumba pidi kukud –
ühel pool lootus
teisel meeleheide
nii silmiski
kui tasa minult küsid:
kas tohin sulle öelda tere?

© Veronika Kivisilla
Audio production: Eesti Kirjanduse Teabekeskus [Estonian Literature Centre]

***[Vanha mies]

Vanha mies

yksijalkainen

ainoan elämänsä varassa

kyyryssä muurin kolossa

maassa kerjuurasia

joka ei millään enää muista

margariinin makua



miten kauan on kestänyt

kuiva kärsimys

joka muutti

poskesi pergamentiksi

jolla tänään vuotaa hiljaisena norona

tämän kevään ensimmäinen sade

mitä et varmaankaan

uskonut enää näkeväsi?


rasiaan sujautettu lantti

kummin päin putoat –

toisella puolella toivo

toisella epätoivo

kuten silmissäkin

kun kysyt minulta hiljaa:

saisinko tervehtiä sinua?

Suomentanut Raija Hämäläinen