Puu

On ilta
liikkuuko jokin äkillinen tyhjyys
veden päällä?
alan käsittää kylmän tuohi-ihollani
pudotan lehdet, seison alasti

Ajan valkoiset poimut katoavat
helmeilevä ikuisuus valahtaa
tähän paikkaan

Teen itsestäni häpeämättömän,
nostan otsani ja polven
kuljen hitaasti hengittäen
kohti jokea

Kallio kuvastuu
jyrkkään veteen
kotiseutu kaikkialla
missä nukkua silmät auki
taivaaseen asti

© Sirkka Knuuttila
From: unveröffentlicht
Audio production: 2002 M. Mechner, literaturWERKstatt berlin

Baum

Es ist Abend,
ob irgendeine jähe Leere
auf den Wassern sich bewegt?
Ich beginne die Kälte
mit der Rindenhaut zu begreifen,
lasse Blätter fallen, stehe nackt.

Die weissen Falten der Zeit verschwinden,
eine perlende Ewigkeit fällt     
an diesen Ort

Ich mache mich schamlos,
hebe die Stirn, das Knie,
gehe langsam atmend
dem Fluss entgegen.

Der  Fels spiegelt sich
im steilen Wasser:
Heimat überall
wo man die Augen offen
bis zum Himmel
schlafen kann

Übertragen von Sirkka Knuuttila
unter Mitwirkung von Gabriele Schrey -Vasara