Jouni Inkala
YDINNESTETTÄ
YDINNESTETTÄ
Rastaiden ja peippojen laulu kuulostaa
samanlaiselta kuin lapsuudessani,
mutta meidän puheemme on niiden omille
kuuloelimille vain vuoden, pari vanhaa
vuosikertaa ilman etikettiä, ja aina
kevyttä, kuplivaa epäluottamusta niissä
herättävää. Kuljemme sekametsän läpi
ja jokaisella risauksella syntymähetkeni
jää taaemmas, kuin huonokuntoinen kävelykumppani
joka salaa minulta hengästymisensä
ja joka käyttää pian suorinta oikotietä perille…
Toisin on puilla, joiden alkuhetki sijaitsee
keskellä niiden liikkumatonta hermokeskusta.
Venhäpeltoa on viljelty jo 1400-luvulta.
Sitä ennen sen mullan alla pinnistelevällä
kalliolla käänsi kevätsohjossa rasvakylkeään
nykyisen meren esivanhemman rantavedessä
lämmittelevä tai paleleva hyljeperhe –
vanhempia kaksi, poikasia, kai, kimeä yksi,
kun metsästysseurue lähestyi, ja harppuuna
osui sinne, mistä jokin uusi legenda tehdään.