Maarja Kangro

Die Flagge am Herrenhaus, das repariert wird,
flattert wie ein Lumpen.
Eine Staatsflagge. Ausgefranst,
kümmert sie sich nicht darum, ist nicht Schuld daran, von welchem Staat sie ist.
Von Wasser und Luft gequälter Stoff,
kränkliche Fäden. Sie will nicht,
dass ihre müden Moleküle irgendjemandem dienen.
Ich stehe unter ihr auf dem Asphalt
und sage: "Komm in meine Höhle!
Komm weg, in meine Höhle, Materie!"
Die Nike-Turnschuhe der fröhlichen Tochter des Hauses: aus dem Sklavenwerk.
Geborenes Rosa, verachtetes Polyurethan.
Das Papier in den Schränken der ängstlichen Akademiker und Angestellten:
das schöne, blasse, stille Opfer ihres Lebens.
Das warm glitzernde Metall eines Jeeps, der einen Fußgänger umgebracht hat.
Die aquarelle Druckerfarbe eines Foto des schwachen Parlamentariers.
Die Flagge flattert. Komm, Stoff, Farbe, und Gewebe!
Komm, graphische Form des Buchstabens
und Akustik des Lautes!
Komm, umarmen wir uns und schlafen!
Komm, versteck’ dich in meiner Höhle, Materie!

On the manor house clad in scaffolding,
a flag is waving like a rag.
A national flag. Torn and shabby,
it doesn't care which nation it belongs to.
The fabric, worn by wind and rain,
the threads, sickly. It doesn't want
its tired molecules to represent anyone.
I stand under it on the asphalt
and say: "Come into my cave!
Come away, into my cave, matter!"
The Nike running shoes on a happy daughter: slave work
has given birth to pink, despised polyurethane.
Paper in the cupboards of anxious academics and clerks:
their life's beautiful, pale and silent victim.
The warm shiny metal of the jeep that killed a pedestrian.
The watercolour-like photo of the weak member of parliament.
The flag is waving. Come, fabric, colour, and texture!
Come, graphic form of the letter!
Come, let's hug each other and sleep!
Come hide yourself in my cave, matter!

Lippu remontoitavan kartanon tangossa
liehuu kuin ryysy.
Valtiolippu. Rähjäisenä
se ei itse välitä, ei ole syypää siihen, minkä valtion.
Veden ja ilman pieksämä kangas,
hauraat langat. Se ei halua, että sen
väsyneet molekyylit edustaisivat ketään.
Pysähdyn sen alle asfaltille
ja sanon: ”Tule luolaani!
Tule luolaani sieltä, materia!”
Niken lenkkarit iloisen tyttölapsen jalassa: orjien työstä
on syntynyt vaaleanpunaista halveksuttua polyuretaania.
Paperi pelokkaiden akateemikkojen ja virkamiesten kaapeissa:
heidän elämänsä kaunis, kalpea, hiljainen uhri.
Jalankulkijan tappaneen maasturin kuumana kiiltävä metalli.
Vaisun kansanedustajan valokuvan vesiväriltä näyttävä painojälki.
Lippu liehuu. Tule, kangas, väri ja kude!
Tule, kirjaimen graafinen muoto
ja äänteen akustiikka!
Tule, halataan ja nukutaan!
Tule luolaani piiloon, materia!

La bandiera sul vecchio castello
sventola come uno straccio.
La bandiera dello Stato. Malridotta,
se ne frega di quale stato, non è colpa sua.
Il tessuto consumato dall’acqua e dall'aria,
i fili malati. Non vuole
che queste molecole stanche rappresentino qualcuno.
Mi metto sotto di lei sull’asfalto
e dico: “Vieni nella mia tana!
Vieni via, nella mia tana, materia!”
Le scarpe Nike della rampolla (?) felice:
poliuretano rosa, disprezzato, fruttodel lavoro degli schiavi.
La carta negli armadi degli accademici e dei funzionari:
la bella, pallida, quieta vittima della loro vita.
Il metallo scintillante del Suv che ha ammazzato un pedone.
I colori ad acquarello nella foto di un debole parlamentare.
La bandiera sventola. Vieni, stoffa, colore e tessuto!
Vieni, forma grafica della lettera,
forma acustica della parola!
Vieni, abbracciamoci e dormiamo!
Vieni a nasconderti nella mia tana, materia!

Na graščini, ki se prenavlja,
vihra zastava kot cunja.
Nacionalna zastava. Raztrgana je
in vseeno ji je, kateremu narodu pripada.
Obrabljeno in scefrano blago,
nitke bingljajo. Noče, da bi njene
utrujene molekule kogar koli predstavljale.
Stojim pod njo na asfaltu
in rečem: »Pridi v mojo jamo!«
»Pridi z mano v mojo jamo, materija!«
Vesela hčerka ima na nogah Nike superge: suženjsko delo
je obrodilo rožnat, zaničevan poliuretan.
Papir v omarah zaskrbljenih akademikov in uradnikov,
njihova življenja so lepe, blede, molčeče žrtve.
Topla sijoča kovina džipa, ki je ubila pešca.
Fotografija nepomembnega člana parlamenta akvarelnih barv.
Zastava plapola. Pridi, blago, barva in tekstura.
Pridi, grafična oblika črk!
Pridi, objemiva se in zaspiva!
Pridi se skrit v mojo jamo, materija!