J. K. Ihalainen
Kuluneet vuodet olivat olleet sekasortoisia
sinun kasvojesi hiiltyneet piirteet valvottavat minua,
talo on tyhjillään, paikat rempallaan, sinä olet ollut kauan siellä
kiehnäämässä vieraissa puuvillalompakoissa, pulssisi on yhtä paluumatkaa,
minä haluan sinut, rakkaus ei hedelmöitä pelkureita
meillä on kaikkea mutta meillä ei ole mitään,
valvotko sinäkin täydenkuun kourissa
heittelehtien maanjäristystä, tulvaa, maailmanlaajuista
painajaista, kostatko sinäkin kosketuksella
poissaoloa, kun eivät enää muistu mieleen
aikaisemmat elämät, kuolemakin
vain eräs mahdollisuus sisältyä johonkin,
minä haluan sinut, rakkaus
maailmalle mahdoton
minä haluan sinut ah mikä tuska
sinun silmissäsi ah mitkä korut
sinun korvissasi
älä omista mitään älä omista
ketään älä edes itseäsi pidä kaupan
traagisten rihkamakatosten alla
sadassa vuodessa on kaikki välillämme toisin
suljettujen luomien alla me synnymme taas
ehkä itseämme pettämättä