Tomi Kontio
Kuljin
Kuljin
Kuljin kahdentuhannen vuoden halki,
saappaissa toista litraa joutomaata,
verkkokalvoilla kuuraa,
joka tuo kaiken liki.
Kuljin niin kuin olisin kulkenut
torilla,
puotien, kahviloiden, kalojen
ja kauppiaiden avaruudessa.
Kuljin tuhatvuotisin askelin
jäätyneellä kivellä,
liukastellen kaamoksiin ja
revontulien
hyytämiin valpurinöihin,
joissa juotiin jäistä simaa lasten
silmäkuopista.
Että ne kaikki ovat tämän uinuvan
ja heräävän torin mukuloissa,
askel siellä toinen täällä,
tuhat keksintöä ja kymmenentuhatta
murhaa
toinen toistensa päällä.
Vieläkö puhut siitä mikä oli
- ystäväni, äitini, opettajani -
siitä mikä oli ja on tässä
patsoittuneessa menneisyydessä.
Kuljin kahdentuhannen kuvan päällä,
jäätyneiden kivien ja suomujen
päällä,
lepakot kantapäissäni kirkuen.