J. K. Ihalainen
[Kolme vierasta naista ]
[Kolme vierasta naista ]
Kolme vierasta naista
tulee kylään
sinne missä asun.
He ovat pukeutuneet siihen malliin
että heillä olisi jotain asiaa.
Kiiruhdan tyhjentämään tuhkaa
hellan pesästä,
ja kuuntelen syrjäkorvin
heidän asiaansa.
Yksi on ulosottoasialla,
ja hänellä on jätettävänä haaste
Tampereen käräjäoikeuteen
avioeroni tiimoilta.
Hän siirtelee jalkojaan edestakaisin,
ikäänkuin muistelisi jotain
nuoruutensa paritanssia
joka jäi kesken.
Toinen tarjoaa minulle
painotuotteita joissa kerrotaan
ihmisten ja eläinten välisestä ystävyydestä
ja korkeiden voimien rakkaudesta
ja paratiisista ja eräpäivästä
joka on meille koittava.
Hän on hyvin vaatimaton ihminen,
hänellä on nuttura ja hame.
Hän on selvästi oikealla asialla.
Kolmas vieras on ujompi
kuin nämä muut,
suloisen epätietoinen siitä
miksi on paikalla.
Hän on tullut karhuamaan
Nokian kirjaston myöhästymissakkoja,
ja hänellä on kädessään paperi,
joka lienee lasku. Hämmennyn
suuresti tästä kaikesta. Otan
heiltä vastaan heidän painotuotteensa,
tuikkaan ulosoton ja taivaskirjeet
hellaan, laitan puuta perään,
ja väännän sätkän.
Olen syvänmerenkala.
Myöhemmin illalla,
taivaanrannan tuikatessa
tulta pesään,
päädymme kirjastotädin kanssa
tulokseen,
lasku on aiheeton.