Kaisa Ijäs
Fotosynteesi
Fotosynteesi
Mitä jos yksinäisyys alkaa kielestä, pimeys valosta, ja iiris
on auringon valkoinen valhe. Vuoto, joka alkaa A:sta.
Paljon valoa mahtuu tähän syliin, tiedä miten sitä pitelisi
ettei valuisi hukkaan, kerisi itseään rullalle. Katso, se on
kytketty seiniin ja kattoihin, siltojen alle ja lyhtypylväisiin:
uniemme fotosynteeseihin, missä aika tallentuu ja
paljastaa pimeytemme säikyt airot.
Katso suljetut silmät, aavista mykkyys, aavista suun hiljaisuus
äänen soittorasiassa, jouset tähtijärjestelmän yllä. Sano oi.
Sano oi miten pimeitä huoneita me olemmekaan.
Mitä jos yksinäisyys alkaa kielestä, valo pimeydestä, ja iiris
on auringon valkoinen valhe. Vuoto, joka alkaa A:sta.
Siitä aukosta kieli pyrkii sisään, ja kun taas varastamme
valoa laitteeseen, olemme jo askeleen verran Toisaalla.