Jouni Inkala
1987
1987
Lompakossa muutama seteli, kulkureita pohjoisesta maasta. Poika istuu paahdettuja kastanjoita
kourassaan Sohon jalkakäytävälle lämmittelee huhtikuuta hengityksellään. Englannin kuningatar mahtuu hyvin seuraan muiden kulkureiden. Pojan sänki löyhkää teatterisminkiltä kirpputorilta löytynyt miestentakki kiinalaiselta savuteeltä. Soho antaa vieraalleen kaiken minkä siinä tilanteessa ja niissä olosuhteissa voi katujen tytön, joka osuu paikalle ja jonka kanssa poika käy keskustelun viidensadan jalan syvyydessä. Sen aikana setelit putoileva kyljettömästä lompakosta pois. pohjattoman povitaskun kautta asvaltille. Kuningatar karkaa käsistä. Nopein kulkuri säntää perässä. Erisäätyisten sekahaku takaisin lompakkoon vie pitkälle. Pojan sydän on yksisarvisen jauhetta, Sisyfoksen kiven violettia sitä maapallolla on kaikkina aikoina tasan 3180 grammaa. Jostain kuuluu lahja Vergiliukselta. Pojassa poeetta miettii kuinka kauan kestää että tie johtaa läpi tiimalasin näkyvään.