Henrika Ringbom
schwedisch
Avain
Aina tulee aika lajitella avaimet, painava nippu kädessä
etsiä lukkoa, käydä yksitellen läpi ovet,
muistella portaita, jotka kapusi, miten ovi naksahti kiinni,
tai auki, muistella metallihäkkejä, matkalaukkuja, varastettuja
polkupyöriä, äkkilähtöjä pihasta, vilkutuksia,
ajatuksissani käänsin avainta pidellen lukkopesää,
joka riippui kiinnikkeissään kellarissa, ehkä autotallin perällä.
Halusin kiihkeästi avata lukon, mihin oikein
pyrin, muistaa miten palasin avain kädessä,
mitä sieltä hain, avain jäi, todiste: olin joku
muu, se oli hyvin tärkeää, oikein
tärkeä ovi, oven takana.
Helsingissä keskiviikkona 3. kesäkuuta
Aus: Onnenpyörä
Tammi, 2010
Audioproduktion: Literaturwerkstatt Berlin, 2013
Nyckeln
Det blir alltid dags att sortera nycklarna, med det tunga knippet i handen
leta efter låset, gå igenom dörrarna en efter en,
minnas trapporna man klättrade upp för, hur dörren knäppte igen,
eller upp, minnas burarna av metall, resväskorna, de stulna
cyklarna, de plötsliga avfärderna från gården, vinkningarna,
i mina tankar vred jag om nyckeln och höll i hänglåset
som hängde i sina fästen i källaren, kanske längst bak i garaget.
Jag kände en våldsam lust att öppna låset, vad strävade jag
efter egentligen, att minnas hur jag återvände med nyckeln i handen,
vad sökte jag där, nyckeln finns kvar, ett bevis: jag var någon
annan, det var mycket viktigt, en riktigt
viktig dörr, bakom dörren.
Helsingfors onsdagen 3 juni år 2009