1

Istutaan tähän, tämän kiven äärelle, niin että se voi olla. Annetaan sille tämä mahdollisuus, tämä tilaisuutemme, mutta mistä on kyse? Ja mitä sinä sillä tiedolla teet, se ikään kuin kysyy, tämä oleva. Se tuskin kaipaa itselleen nimeä.

Minun puolestani kivi saa olla kivi.

Mutta jos sinä tahdot sen, jos tahdot ottaa sen ja punnita, tutkia, painaa jonkin nimen alle, ole hyvä ja ota se. Se on sinun, jos sinä sen tahdot; se ei kuulu kenellekään.

2

Tämä on kivi jos sinä tahdot niin. Jos tahdot tämä on kivi ja voit poimia sen. Pane taskuun. Pistä pöydälle. Ota käteesi ja anna sen painaa.

Tämä on hyvänmuotoinen kivi eikä siitä ole vaikea saada otetta.

Katso miten se täyttää itsensä kokoisen paikan, ei teeskentele; on.

3

Voidaan sanoa että kivi on kivi, ja jos yhä tahdot tietää miksi se on kivi, se on yhä vain kivi. Se on alkuperäinen ja kova, ja tarkalleen tässä.

Se ei liiku, sen sijainti ei sitä liikuta.

Olisi väärin sanoa että se lepää, että se jotain muuta kuin on. Paitsi kivi.