Stefan Moster
deutsch
Silmä lautasella
Tässä ojennan sinulle havainnon kuin täyteen ahdetun silmän lautasella. Näytän miten mykiö pyörii villinä kuin appelsiini hedelmäpelissä, hurjistunut silmä ladattua näkemistä. Pysäytän sen hetkeksi ja näytän miten pupillin nälkäinen musta aukko ammottaa tyhjänä kuin tykin suu, kuin ahnas kita joka ei pelkää ahmia itseensä mitä hyvänsä oleminen tarjoaa. Pieni valpas suursyömäri, käännän sen nurin ja näytän, ettei sen takana todella ole mitään. Avaan ja näytän, ettei sen sisällä ole muuta kuin tämä pimeän huoneen altis tyhjyys, joka on valmis täyttymään kuvilla ja kuvitelmilla. Tässä ojennan sinulle silmän kuin muotopuolen helmen, käsityksen kiiltävän kostean kuoren, ilon ensimmäisen pisteen sinun laajentaa.
Aus: Tyhjyyden ympärillä
Helsinki: Tammi, 2008
Audioproduktion: Petri Hellgren, Kirjasto 10
Das Auge auf dem Teller
Hier reiche ich dir eine Beobachtung wie ein vollgestautes Auge auf dem Teller. Ich zeige dir die Linse, wild rotiert sie wie eine Apfelsine im Spielautomaten, ein rasendes Auge, mit Gesehenem geladen. Ich halte sie kurz an und zeige dir, wie das hungrige schwarze Loch der Pupille vor lauter Leere klafft wie eine Kanonenöffnung, wie ein gieriger Schlund, der sich nicht scheut, alles zu verschlingen, was ihm das Dasein bietet. Ein kleiner, wacher, großer Nimmersatt, ich drehe ihn um und zeige dir, dass tatsächlich nichts dahinter ist. Ich öffne ihn und zeige dir, dass nichts anderes darin ist, als diese willige Leere des dunklen Raumes, die bereit ist, sich mit Bildern und Einbildungen zu füllen. Hier reiche ich dir ein Auge, wie eine einförmige Perle, die glänzend feuchte Hülle der Vorstellung, den ersten Punkt der Freude, dir zur Erweiterung.