YLIVALOTTUNUT FIILIS

Tämä tapahtui hänen astuessaan kerran eräänä aivan tavallisena päivänä puutarhansa portaita. Tämä tapahtui sen sinapinkeltaisen talon liittymässä. Tämä tapahtui ihan tavallisen shoppailureissun yhteydessä, kun hän ostaakin Lidlistä sanonnan alkuperäisen muodon ja lausujan, se on sellanen pursuava hotdog-torttutäyte, jonka äiti nielaisee ja alkaa höpäjää joulusta, mitä ne elämänkortit on mulle varanneet, tämä tapahtui samalla hetkellä kuin
makkaran katoaminen suuhun, tämä tapahtui samalla tavalla kuin makkaran vähentyminen, tämä tapahtui hieman niin kuin makkaran heikentyminen,
tämä muistuttaa meitä siitä miten ajalla on vain yksi suunta kun etsit sinappia, tämä paljastaa meille ihmiskuljetukset ja rautakaupan, tämä tapahtui sen sinapinkeltaisen talon palomuurin alla. Sen päällä makasi vettynyt raato, pohjaanpalaneen kaunis joutsen, joka hyppi vielä eilen oksalta toiselle niin kuin Mikko Kuustosen sanoitukset hikoilevat pieniä arjen hotlinkattuja lobbarin päästörajoituksia, praixorgauntletin identify-info-lähetyksiä, rekrytoituja runoja ystävyydestä, rakkaudesta ja parisuhteesta. Yllättävää kyllä, ihmisistä riisuttuna se on poikkeuksellisen kansallista ahdasmielisyyttä. Myöhemmin kuulen, että vain harva ajaa täällä Porschella töihin. Värit on tyylikkään hillittyjä. On jotenkin ylivalottunut fiilis.

© Teemu Manninen
Aus: unpublished
Audioproduktion: Literaturwerkstatt Berlin, 2013