Hélène Lattunen
Übersetzer:in
auf Lyrikline: 2 Gedichte übersetzt
aus: finnisch nach: französisch
Original
Übersetzung
Lasimaalaus
finnisch | Saila Susiluoto
Puutarhassa linnuille kasvaa kaksi päätä. Liljanterät nousevat korkeiksi,
kurottavat aurinkoa kohden, halkeavat syvinä ja oransseina kuin munkkien
lepattavat vaatteet, repäisevät aurinkoon viillokset. Liljoja kasvaa kaksi
jokaisesta varresta, jokainen varsi halkeaa vielä kahtia, jokaisesta kohdasta
kasvaa toinen, niin kuin leikatusta omenapuusta, toiveikkaasta ihmisestä.
Haavoihin puristautuu verso, raadeltuun maahan kasvaa, naiseen,
uudenkuun aikaan, kun kuulla on kimmeltävä, teräsluinen sirppi, kun
askel on ohut, rotko alla, kun hopeiset autot törmäilevät verenpunaisiin
ja maidonvalkoisiin, kun joet kahdentavat haaransa, kun sfinksi irtaantuu
eläimeksi ja ihmiseksi, ihminen mieheksi ja naiseksi, nainen aikuiseksi ja
lapseksi, lapsi hyväksi ja pahaksi. Hyvästä ja pahasta älä puhu. Kaikella
on lopulta kyynelten muoto, koruilla, mitä ihmisestä jää, sateella. Se on
kaikkeuden muotti, viimeinen nuotti.
aus: Huoneiden kirja
Helsinki: Otava, 2003
Audio production: 2010, Kijasto 10 / Helsinki City Library
Le vitrail
französisch
Dans le jardin les oiseaux sont bicéphales. Les corolles de lys se dressent haut, se tendent vers le soleil, se fendent, profondes et orange comme les vêtements flottants des moines, déchirent le soleil d'entailles. Les lys poussent par deux sur chaque tige, et celles-ci se divisent encore en deux, de chaque point en naît un autre, comme d'un pommier taillé, comme d'un homme plein d'espoir. Des blessures jaillissent des rameaux, la terre lacérée est féconde, et la femme, à la nouvelle lune, quand l'astre forme une scintillante faucille d'acier, quand le pas est fragile, au-dessus du précipice, quand des voitures argentées en heurtent de rouge sang et de blanc de lait, quand les fleuves multiplient leurs bras, quand le sphinx se dédouble en homme et en animal, l'être humain en homme et en femme, la femme en adulte et en enfant, l'enfant en bon et en méchant. Ne parle pas du bien et du mal. Tout prend à la fin la forme de larmes, les bijoux, ce qui reste de nous, la pluie. C'est le moule de l'univers, la dernière note.
Kylpyhuoneen kreikkalaiset kaakelit
finnisch | Saila Susiluoto
Tytär pirskoo kuplia ilmaan, sanoo: sen laulajan delfiinit pelastavat, joka
laulaa jokaisen laulun kuin viimeisensä, silkasta ilosta, onnesta, silkasta
rakkaudesta viimeisiin lauluihin. Seilaan veneellä ammeen emalivettä
pitkin, laulu on huilu, kirkas ksylofoni. Kun laulan, vaahdosta veistyy
linna, muuri, mutkaiset käytävät, niitä pitkin ääni kaikuu. Laulan sille,
joka syntyy kuohusta simpukka korvillaan, ja sille joka syntymättä jää.
Minulla on huokoinen vaahtolinna, olen huono hallitsija, kaiken nainen,
jumalille rakas.
aus: Huoneiden kirja
Helsinki: Otava, 2003
Audio production: 2010, Kijasto 10 / Helsinki City Library
Les carreaux de faïence
französisch
Ma fille fait jaillir des bulles autour d'elle, et dit : les dauphins sauvent le chanteur qui chante chaque fois comme si c'était la dernière, par pure joie, par bonheur, par simple amour des derniers chants. Je vogue en barque sur l'eau émaillée de la baignoire, mon chant est une flûte, un xylophone limpide. Quand je chante, la mousse forme un château, des murailles, des couloirs tortueux où ma voix résonne. Je chante pour qui naît de l'écume un coquillage à l'oreille, et pour qui ne naît pas. Je suis la maîtresse d'une citadelle de mousse vaporeuse, piètre gouvernante, femme à tout faire, aimée des dieux.