Sirkka Knuuttila 
ÜbersetzerIn

auf Lyrikline: 10 Gedichte übersetzt

aus: finnisch nach: deutsch

Original

Übersetzung

[Työnnä minuun solakkaa iloasi]

finnisch | Sirkka Knuuttila

Työnnä minuun solakkaa iloasi elämä,
tunkeudu maan ytimeen
kasvosi lähellä kasvojani,
kuusenneulaset, vesi,
peipposet virtaamassa korviin
lakkaamatta, kallion selkänahassa
muinaisen leväkirjailun runous

ei mikään
ei kukaan voi estää sinua, tulet
ohi sääntöjen, tunget lujan nuolesi
kohti ydintä
olet pääsemässä maan
keskipisteeseen, ponkaissut jo
kyllin monta kertaa
ja kämmekän rukoilevat juuret mullan alla
osoittamassa kohti alaisen
pyhintä

nyt lävistetyn hedelmän mehu tippuu,
tippuu hämmästys
sen äärellä, sen
ääreltä
pois

© Sirkka Knuuttila
aus: unveröffentlicht
Audio production: 2002 M. Mechner, literaturWERKstatt berlin

Stoss in mich deine schlanke Freude

deutsch

Stoss in mich deine schlanke Freude, Leben,
treffe ins Schwarze der Erde
dein Gesicht nah dem meinen,
Fichtennadeln, Wasser,
Finken strömend in die Ohren unaufhörlich,
auf der Rückenhaut des Felsens
die Poesie der uralten Algenschrift

keiner,
niemand kann dich hindern
du gehst an den Regeln vorbei
zwängst den Pfeil gegen den  Kern
kommst bald zum Mittelpunkt
hast dich schon viele Male abgestossen
und die betenden Wurzeln der Orchidee
unter der Erde
auf das heiligste der unteren Welt
zeigend

jetzt tröpfelt der Saft der penetrierten Frucht
tröpfelt das Erstaunen
daran, weg
davon

Übertragen von Sirkka Knuuttila
unter Mitwirkung von Gabriele Schrey -Vasara

[Täällä näkee]

finnisch | Sirkka Knuuttila

Täällä näkee jos ei pelkää
mitään
Mennnä vertailun ulkopuolelle
olla säikyttämättä ketään
sillä.

Kaksi pihlajaa, yksi vaahtera,
metsän rytmi: kolme kuusta, kaksi
mäntyä, haapa, haapa ja koivu.
Näkyy vesi, liikkeessä oleva valo,
sitten lisää vettä, liikkuvia lehtiä
ilmavirta puiden välillä
hyvin kirkas pinta, ajelehtiva
silmä. Nousen
mielessäni ja katson kuikkaa sen
huudon yläpuolelta, luen sen sulat,
pohjassa tummaa vettä,
itsekkäitä kaloja,
levää,
vitaa.

Näen tanssivat hiukkaset
alastomissa magneettipuvuissaan,
kentät liukuvat toistensa sisään,
en vieläkään ole syntynyt
tarpeeksi

© Sirkka Knuuttila
aus: Zwischen den Zeilen 1998, Heft 12
Basel: Urs Engeler Editor, 1998
Audio production: 2002 M. Mechner, literaturWERKstatt berlin

[Hier sieht man]

deutsch

Hier sieht man
wenn man sich vor nichts
fürchtet
ausserhalb den Vergleich gehend
keinen
damit erschreckend.

Zwei Ebereschen, ein Ahorn,
der Rhytmus des Waldes: drei Fichten, zwei
Kiefern, Espe, Espe und Birke
Man sieht Wasser, bewegliches Licht
dann mehr Wasser, bewegliche Blätter
Luftstrom zwischen den Bäumen
eine sehr klare Oberfläche, ein umhertreibendes
Auge. Ich steige hoch
im Sinn und schaue auf den Taucher
oberhalb seines Rufes
zähle seine Federn,
im Boden dunkles Wasser,
selbstsüchtige Fische,
Algen,
Laichkraut.

Ich sehe die tanzenden Partikel
in ihren nackten Magnetanzügen
die Felder gleiten ineinander.
Noch nicht bin ich genug
geboren

Übertragen von Sirkka Knuuttila
unter Mitwirkung von Gabriele Schrey -Vasara

[Se syntyy]

finnisch | Sirkka Knuuttila

se syntyy
se syntyy

se on vettä hyhmää syntymää
mykän ähkimisen huohottavaa kuohua
keuhkokalan unta kutua
se likoo lammikossa lannan takana
se olet sinä,
se olet sinä!
 
sinä itse olet kerran käynnistetty
ajastetun koodin purku

itse osaat lukea arvoitustasi lumpeen
valkoruusukkeiden, viruneiden vartten
alaisessa vesihämärässä,
osaat laskea ketjujesi parilliset sakaristot
kahden puolen avaruuden keskilaivaa
jossa kallistellaan salaa syntymäsi
puolikuivat viinit

himmeä pohjapiirros
paljastaa salansa ajassa
sen mukaan siluettisi
hitaasti, silmäys
silmäykseltä
rakentuu

© Sirkka Knuuttila
aus: unveröffentlicht
Audio production: 2002 M. Mechner, literaturWERKstatt berlin

[es wird geboren!]

deutsch

es wird geboren!
es wird geboren!

es ist Wasser Gelee Geburt
schnaufender Schaum
des stummen Ächzens
Traum des Lungenfisches, Laich,
er weicht im Teich
hinter dem Dung
es bist du
du bist es!

selbst bist du einmal in Gang gesetzte
Entzifferung eines zeitlich gesteuerten Codes

selbst kannst du dein Rätsel in der Wasserdämmerung
unter weissen Rosetten, gedehnten Stängeln
der Seerosen lesen
selbst kannst du die paarigen Sakristeien
beidseits vom Mittelschiff des Weltalls zählen
wo mit halbtrockenem Wein auf deine Geburt
angestossen wird

der verschwommene Grundriss
enthüllt sein Geheimnis
in der Zeit
demgemäss wird deine Silhouette
langsam, Augenblick um
Augenblick
geformt                 

    (2002, Variation nach KAIKKU/ECCHO, Veleno 1995/38)

Übertragen von Sirkka Knuuttila
unter Mitwirkung von Gabriele Schrey -Vasara

Sisäinen ulkonäkö

finnisch | Sirkka Knuuttila

On äkkiä itsen nälkä
mahan kohdalla globaalia tyhjää

selaan vaistojeni sarjaa
ajan valkeissa laskoksissa

jokin haarautuu,
kiteytyy kuin
kivitähti
urbaaniin pintaan
nenä rinnat varpaat
erottuvat jo
tomusta

muun tuskin aavistaa
karkean ihon, hämmennystä
välkettä
tärinää
maan järinää

kuin jokin astuisi alkujumalan yli

© Sirkka Knuuttila
aus: unveröffentlicht
Audio production: 2002 M. Mechner, literaturWERKstatt berlin

Inneres Aussehen

deutsch

Es ist plötzlich Hunger an sich selbst
im Bauch eine globale Leere

Ich blättre die Serie meiner Triebe
zwischen weissen Falten der Zeit

etwas verzweigt sich
kristallisiert wie
ein Steinstern
auf einer urbanen Ebene.
Nase Brüste Zehen werden schon
sichtbar im
Staub

alles andere ahnt man kaum
rauhe Haut, Verwirrung
Flimmern, Zittern
Erdbeben

als ob Etwas den Urgott überschreiten würde

Übertragen von Sirkka Knuuttila
unter Mitwirkung von Gabriele Schrey -Vasara

Se säteilee

finnisch | Sirkka Knuuttila

Mitä näkyy kun jotain on
leikattu pois?
Yön tumman samettilehden koodi?
Taivas? Niin.
Alkiolehden yöverso jumalasta jota
onneksemme ei vielä
tunneta.

Se säteilee meille
unista valoaan
Se herää valittaen
ettei sitä löydetä se on
esillä, ilmeisenä …

Etsien harhailee
vapain käsin piirretty
Luoja-Äiti,

untuvainen
tajunta joka
ei tiedä

© Sirkka Knuuttila
aus: unveröffentlicht / not published
Audio production: 2002 M. Mechner, literaturWERKstatt berlin

Es leuchtet

deutsch

Was ist zu sehen wenn etwas
weggeschnitten ist?
Der Code des dunklen Samtblatts der Nacht?
Der Himmel? Stimmt.
Ein Nachtspross des Keimlings
eines Gottes
den man zu unserem Glück
noch nicht
kennt.

Es leuchtet uns
sein schläfriges Licht
Es erwacht jammernd
dass man es nicht findet, es ist
vorhanden, offenbar …

Suchend irrt umher
eine mit freien Händen gezeichnete
Schöpferin-Mutter,

ein flaumiges
Bewusstsein
das nicht
weiss

Übertragen von Sirkka Knuuttila
unter Mitwirkung von Gabriele Schrey -Vasara

Puu

finnisch | Sirkka Knuuttila

On ilta
liikkuuko jokin äkillinen tyhjyys
veden päällä?
alan käsittää kylmän tuohi-ihollani
pudotan lehdet, seison alasti

Ajan valkoiset poimut katoavat
helmeilevä ikuisuus valahtaa
tähän paikkaan

Teen itsestäni häpeämättömän,
nostan otsani ja polven
kuljen hitaasti hengittäen
kohti jokea

Kallio kuvastuu
jyrkkään veteen
kotiseutu kaikkialla
missä nukkua silmät auki
taivaaseen asti

© Sirkka Knuuttila
aus: unveröffentlicht
Audio production: 2002 M. Mechner, literaturWERKstatt berlin

Baum

deutsch

Es ist Abend,
ob irgendeine jähe Leere
auf den Wassern sich bewegt?
Ich beginne die Kälte
mit der Rindenhaut zu begreifen,
lasse Blätter fallen, stehe nackt.

Die weissen Falten der Zeit verschwinden,
eine perlende Ewigkeit fällt     
an diesen Ort

Ich mache mich schamlos,
hebe die Stirn, das Knie,
gehe langsam atmend
dem Fluss entgegen.

Der  Fels spiegelt sich
im steilen Wasser:
Heimat überall
wo man die Augen offen
bis zum Himmel
schlafen kann

Übertragen von Sirkka Knuuttila
unter Mitwirkung von Gabriele Schrey -Vasara

Kysymyksiä aineesta

finnisch | Sirkka Knuuttila

Miten aine ilmenee kielenä?
Miten se menee kielen muotoon?

Miten se voi mennä kielon muotoon?
Kielon lehti syntyy maasta torveksi kiertyneenä.
Eikö se olekin kätevää?
Niin kuin kaikilla alkioilla,
niin kuin kaikilla sikiöillä,
geenien mukainen aukeamisen nautinto

Mikä on tänään aidointa maailmassa?
Virtsa vedessä, lyijy ruohossa,
geeninpätkät siellä täällä

Onko sinulla aidot geenit?
oletko kuitua, oletko lihaa?
Montako äitiä sinulla on,
montako isää sinulla on?
Kasvoiko sinulle silkinhieno vaalea karva
valkoinen vatsapuolelta?
Juoksitko pakoon minkä koivet kantoivat?
Olitko tarpeeksi nopea?
Pääsitkö pakoon ennen kuin metsä, kotisi hävisi?

Valkoinen, ruskea, musta
karvan tai kaarnan peittämä,
se on aineen kieltä

Universaali ilmenee variaatioina…
Universaali ilmenee variaatioina…
Universaali ilmenee variaatioina…

© Sirkka Knuuttila
aus: unveröffentlicht
Audio production: 2002 M. Mechner, literaturWERKstatt berlin

Fragen über Materie

deutsch

Wie äussert sich Materie als Sprache?
Wie geht sie in die Form einer Sprache?

Wie geht sie in die Form eines Maiglöckchens?
Das Blatt eines Maiglöckchens wird aus der Erde geboren
gewickelt in die Form einer Röhre.
Ist das nicht angenehm?
Wie bei allen Embryos,
wie bei allen Keimlingen,
ein gengemässer Genuss des Öffnens

Was ist heute das Echteste in der Welt?
Urin im Wasser, Blei im Gras,
Genstümpfe hier und da?

Hast du echte Gene?
Bist du Fasern, bist du Fleisch?
Wieviel Mütter hast du,
wieviel Väter hast du?
Ist dir seidenfeines, bleiches Haar angewachsen,
weiss auf dem Bauch?
Bist du weggelaufen so schnell die Beine dich trugen?
warst du schnell genug
bevor der Wald, dein Heim, verschwunden ist?

Weiss, braun, schwarz,
bedeckt mit Haar oder Borke
das ist Sprache der Materie

Das Universale äussert sich als Variationen…
Das Universale äussert sich als Variationen…
Das Universale äussert sich als Variationen…

Übertragen von Sirkka Knuuttila
unter Mitwirkung von Gabriele Schrey -Vasara

Ihme itäisellä maalla

finnisch | Sirkka Knuuttila

Aurinko kimaltelee hikeä
energiapajukossa

Rakkautta rajavalvonnassa,
hän sanoi matalasti, otti kukan omakseen
eläimenä.  Se aukesi mättäällä

vain avoin rajaton taivas
kostuu kuin silmä
huulikukkaisen yllä,
alla muurahaisparven näkymätön piiska rävähtämässä
vasten reittä, jalkapöytään auliisti katettuna
kirvelevät eväät
kumpikaan ei, ei kukka eikä eläin
sitä tunne
tietoisuuden univyöhykkeelle
uupuneena


tutkia mieluummin elämän
kuin talouselämän
salaisuutta
hän sanoi

© Sirkka Knuuttila
aus: unveröffentlicht
Audio production: 2002 M. Mechner, literaturWERKstatt berlin

Ein Wunder im Östlichen Land

deutsch

Die Sonne glitzert Schweiss
im Energieweidicht

Liebe unter dem Grenzschutz,
sagte er tief, besass die Blume
als ein Tier. Sie öffnete sich auf der Bülte

nur der offene grenzlose Himmel
wird feucht wie ein Auge
über dem Lippenblütler
unten die unsichtbare Peitsche eines Ameisenschwarms
den Oberschenkel prügelnd, auf dem Fuss
aufgedeckt eine brennende
Wegzehrung,
keiner, weder die Blume noch das Tier
fühlt es,  
in der Traumzone des Bewusstseins
ermüdet

lieber  
das Geheimnis des Lebens
als des Wirtschaftslebens
studieren
sagte sie

Übertragen von Sirkka Knuuttila
unter Mitwirkung von Gabriele Schrey -Vasara

Antiklooneja

finnisch | Sirkka Knuuttila

I

Tyhjältä alkiolevykkeeltä
kuuluu omituista kirkunaa
Isä-huuto ja Äiti-huuto
ja pikku Musta - Rudolf-huuto

tule energia, tule,
pelasta meidät
ojenna meille ohuet ilmassa huitovat kätesi,
näytä meille barokkikasvojesi alttaritaulut
ja jalat, vartaloosi tiukassa vartiossa
kiinnitetyt räjähdyspanokset

tule, ota meidät
mukaan aikamatkaan,
älä unohda meitä,
lihaksi ja vereksi meidät tee …

älä käänny nyt!
          älä käänny nyt!

avaa!    avaa!    avaa!    avaa!

haluan tietää koodini!
          haluan tietää koodini…


II

Ruumiiton silikoniaivo tuottaa
marinoituja tytärkopioita
tuubeissa

Katson miten koodi pujotetaan sisään
hienokärkisin pinsetein:
Ei olekaan tarkoitus lisääntyä
vaan jalostua

Kuulen jonkun sanovan pimeässä:
valitettavasti minun täytyy sieluspesialistina
kieltäytyä normittamasta orpoutta,
ei, ei, tämä repeämä on liian suuri,
tätä en pysty parantamaan,
missä on henkilöitynyt rakkaus,
missä ruumiin intelligenssi …

Pinsetti pysähtyy
kuulen sen huutavan:
täällä, täällä! Älkää estäkö!
     karrieerini…!
         karrieerini…!
              karrieerini…!
                    karrieerini …

III
 

Lasivauva odottaa hiljaa sängyllä
musta rihmakoneisto sisällään

Se putoaa halunsa voimasta
lattialle ja särkyy

Nyt et ainakaan saa mitään
sanovat molemmat sen pikkuäitiset
plastikrintojensa välistä
puhtaiksi pelastettuina taas kerran

© Sirkka Knuuttila
aus: unveröffentlicht
Audio production: 2002 M. Mechner, literaturWERKstatt berlin

Anti-Klonen

deutsch

I

Aus einer leeren Keimdiskette,
hört man komisches Geschrei
Papa-Schrei und Mama-Schrei
und kleine Schwarze-Rudolf-Schrei

komm, Energie, komm,
rette uns,
gib uns deine dünnen in der Luft fuchtelnden Hände,
zeige uns dein Barockgesicht wie Altargemälde
und die Beine, unter strenger Überwachung
an den Rumpf  fixierte Sprengsätze

komm, nimm uns mit
auf eine Zeitreise,
vergiss uns nicht,
in Fleisch und Blut verwandle uns …

nicht umwenden jetzt!
          nicht umwenden jetzt!

öffne!    öffne!   öffne!    öffne!

ich will meinen Code wissen!
          ich will meinen Code wissen …


II

Ein körperloses Silikongehirn produziert
marinierte Tochterkopien
in Tuben

Ich sehe wie der Code
mit feinspitziger Pinzette hineingesteckt wird:
Man soll sich also nicht fortpflanzen,
sondern sich
veredeln

Ich höre jemanden im Dunkel sagen:
Leider muss ich mich als Seelenspezialist
weigern, Waisendasein zu normieren,
nein, nein, dieser Riss ist zu gross,
den bin ich nicht fähig zu heilen,
wo ist die personifizierte Liebe,
wo die Intelligenz des Leibes…

Die Pinzette hält ein.
ich höre sie rufen:
hier, hier!  Nicht hindern!
    meine Karriere…!
          meine Karriere …!
                meine Karriere …!
                      meine Karriere …

III


Ein Glassäugling wartet leise auf dem Bett
mit einem schwarzen Zwirngerät in sich

Er fällt auf den Fussboden
mit der Kraft seines Verlangens
und zerspringt

jetzt kriegst du aber nichts
sagen seine beiden Mütterchen
zwischen ihre Plastikbrüsten
wieder einmal rein gerettet

Übertragen von Sirkka Knuuttila
unter Mitwirkung von Gabriele Schrey -Vasara

Raiskiolla

finnisch | Sirkka Knuuttila

Pajulintu vaikeroi
Kuunsirppi selällään taivaan tyhjiössä.

Kuin revitty irti jostain suuremmasta
tuohi rungosta, sydän rinnasta.

Jossain muualla, kaukana täältä
joku raapii teräsharjalla hautakivistä
sammalien juuria
pyhittääkseen kadotetun muistoa?
Miten monta vuodenaikaa tunnissa
kun poraan tietä
menneeseen

pajulintu livertää

sydämeni verikammiota
erottava väliseinä
yhdistää ne,
juuri siksi se
yhä sykkii

© Sirkka Knuuttila
aus: unveröffentlicht
Audio production: 2002 M. Mechner, literaturWERKstatt berlin

Auf einer Verwüstung

deutsch

Ein Fitis jammert
die Mondsichel auf dem Rücken
im Vakuum des Himmels

Wie gerissen aus irgend einem Grösseren
Rinde vom Stamm, Herz aus der Brust

Irgendwo anders, weit von hier
kratzt jemand mit Stahlbürste
Mooswurzeln
von dem Grabstein
um das Verlorene zu heiligen?
Wieviel Jahreszeiten in einer Stunde
wenn ich den Weg
in das Vergangene bohre

der Fitis trillert

die Trennwand zwischen
den Blutkammern meines Herzens
vereinigt sie,
deswegen pulsiert es
immer noch

Übertragen von Sirkka Knuuttila
unter Mitwirkung von Gabriele Schrey -Vasara