Olli Sinivaara
[Vihreä polun varsilla syvenee, tihenee]
[Vihreä polun varsilla syvenee, tihenee]
Vihreä polun varsilla syvenee, tihenee
puiden, varpujen ja mättäiden avaruus,
metsän sylit ja ulottuvuudet laajenevat,
säteet kiirivät kauemmas ja lähemmäs.
Kuljemme kohti jyrkänteitä ja kuiluja,
kohti louhikkoja ja syviä mustia järviä,
kohti kohinaa ja huminaa, tulen ja tuulen
loimua kirkkaan veden louhospinnalla
ja sen läpi loistavien vajonneiden lehtien
niemenkärjissä, auringon rantaniityillä.
Kuljemme ja kuulemme, miten metsä elää,
miten vihreys hengittää ja tuskin kuiskaa,
kun puhumme tiedämme puheen olevan
tuulta ja veden läikettä, taivaan kirkkautta
johon aina kirjoitetaan vain sama laulu,
lyhyt tokaisu kuin kulkematon linnunrata:
polkuja ja vuoria kyllä riittää, maa kantaa,
kädet ja jalat ainoat asiat, kirveet ja kuvat.