Merja Virolainen
Karhupuisto
Karhupuisto
Snakarin taikalähteeseen
kauan, kauan tuijotettuaan
Kimmo hellittää pusakkaa yltä,
vetää puistonpenkillä
viime siivut flindastaan.
Ja katso, kivikarhu loikkaa jalustalta,
roskiksesta hiipii kettu poikineen.
Kotkansiipi versoo ympärillä,
rakoileva katu työntää mustikkaa.
Pysäkille kyntää yöratikka
metsälauhan udussa,
ovet rämähtävät auki,
mäyrät, siilit, huiskahännät
hypähtävät mättäälle.
Metsän väki tulvii kirjastolta,
näädät, jänöjussit, metsot
lekuttavat kirkkopuiston varjoista.
Urut ratkeavat pauhuun,
rappaus lohkeilee ja pöllyää
yöperhosiksi taivaalle.
Pää nuokahtaa rintaan,
parrakas poika havahtuu unesta,
ja kaksi sinipiikaa korjaa sammuneen
Flemarilla vartovaan veneeseen.