Olisi viehättävää löytää mielen pohjalta kaunis kuoriutumaton hyönteinen, joka ei tunne omaa lajiaan. Olisi viehättävää löytää ajatusten laidalta pieni komeetta, jolla on jälkiä vedestä ja hedelmätarhoista. Toisinaan kauneus lepää tyhjän lompakon pohjalle kuin viimeinen muistutus katoavaisuudesta. Sitä katselee hetken, sitten muistaa äkkiä mitä kaikki tarkoittaa ja panee lompakon pois. Jäljellä on tämä huomaamaton hetki, ja pian sekin tahtoo osansa huomiosta. Nyt on sen aika – ja sitten senkin aika on ohi.      
     Juuri näin minä ymmärrän elämän, mutta voit toki sanoa että olen ymmärtänyt väärin. Kuulisin sen mielelläni kun yö koputtaa ikkunaan kuin musta lintu joka on päättänyt päästä huoneeseen. Tunnen tämän linnun, ja tiedän mitä sillä on asiaa. En avaa ikkunaa, mutta avaan kielen niin kuin vanhan, kauniisti tummuneen savukerasian. Olisi epäkohteliasta olla tarjoamatta, siksi minä tarjoan tämän sinulle.