Ulrike Draesner
الألمانية
[Kun juoksin sensyksyistä surua pakoon pitkin Stadsparkin]
Kun juoksin sensyksyistä surua pakoon pitkin Stadsparkin
kolmion yhtä reunaa, joku äijä huikkasi perääni: ”Sata kilometriä!”
Pian olin timanttikorttelissa Centraal Stationin liepeillä,
ja mieleen tulivat Carl Friedmanin (nainen) sädehtivät silmät.
(Hän oli kotoisin näiltä kulmilta.) Hänellä oli kaksi matkaarkkua
täynnä en tiedä mitä, en lukenut kirjaa loppuun. Ehkä
hän oli oikeassa sanoessaan miehiä heikoiksi, minä ainakin. Jäätelöauto
meni samaan suuntaan kuin minä, satamaa kohti. Se
soitti tuttua sävelmää: ”Sinä poljet, minä ohjaan”. Joskus kirjoitin:
”Tuhlaan aikaani kristallikaupungissa”. En tiennyt siitäkin
tulevan totta. Joskus kadulla kuuli suomea, mutta minä
olin tullut olemaan vaiti. (Niin paljon mitä ei tarvitse kuulla.)
Ajattelin vain: nuokin ovat eksyksissä.
من: Poetic Licence
Helsinki: LIKI, 2001
الإنتاج المسموع: 2001, M. Mechner, literaturWerkstatt berlin
[Als ich, auf der Flucht vorm Kummer dieses Herbstes]
Als ich, auf der Flucht vorm Kummer dieses Herbstes, eine Seite
des dreieckigen Stadspark/Stadtparkes entlanglief, rief
irgendein komischer Kerl hinter mir her: 100 Kilometer! Bald war
ich im Diamantenviertel nah am Hauptbahnhof/Centraal Station,
und die strahlenden Augen von Carl Friedman (das ist eine Frau)
fielen mir ein. (Sie stammte aus dieser Gegend). Sie besaß zwei
Reisekisten voll von ich weiß nicht was, ich habe das Buch nie
zuende gelesen. Vielleicht hatte sie recht, wenn sie die Männer
schwach nannte, ich auf jeden Fall. Der Eisverkäufer fuhr in die
gleiche Richtung wie ich, zum Hafen. Er spielte die bekannte
Melodie: „Du trittst, ich lenke“. Irgendwann schrieb ich: „Ich
vergeude meine Zeit in der Kristallstadt.“ Ich wußte nicht, dass
sich auch das bewahrheiten würde. Irgendwann hörte ich auf der
Straße finnisch reden, aber ich war gekommen, um still zu sein.
(So vieles, was man nicht zu hören braucht.) Ich dachte nur:
auch die haben sich verirrt.
Copyright bei der Übersetzerin