Timo Lappalainen
[Loppujen lopuksi en muista koko tripistä yhtään mitään]
[Loppujen lopuksi en muista koko tripistä yhtään mitään]
Loppujen lopuksi en muista koko tripistä yhtään mitään. Niin
meni sekin talvi ja takatalvi. Epätoivo ei ollut ennenkuulumatonta.
Haperruin ja kalpenin vanhan Telefunkenin kelmeässä
valossa kuin menneen ajan selluloidisankarit. Garbo vaikeni
vuosikymmeniksi, loppuiäkseen, miksen minäkin viideksi
vuodeksi. En saanut upotettua hampaitani mihinkään. Ei
muita jumalia kuin demoni Aa, mutta vihreän teen voimalla
sekin pysyi enimmäkseen loitolla. Ei mitään uskontoa mihin
nojata (paitsi jos Jumala on Peppi Pitkätossu ballerinahameessa).
Vincent Price 60-luvun Poe-filmeissä kelpaa myös: omat
paranoiat tyylikkäämpiä kuin hyvien ihmisten hölmöt neuvot.
Jos aika parantaa haavat, niin miksi koko ajan sattuu enemmän.