Doris Kareva

Canto en elogio del perdedor,
siendo el ganador de por sí elogiado;
ante el triste inclino,
doblo la cabeza ante el abatido.
Quien renuncia el mundo funda, 
encuentra en sueños el reino suyo;
La fuerza y firmeza de quien aguanta 
la realidad no será revelada.

Canto en elogio del perdedor
y en gracia del desposeido;
corono al despreciado, 
en su frente alta pongo mis labios – 
a quien puede llevar la claridad
de la ausencia de por toda la vida 
con levedad y entereza,
seré fiel hasta la esencia.

I sing in praise of the loser
for the winner is well lauded,
I kneel before the forlorn
I bow before the beaten.
The world-quitter creates,
discovers self-state in dreams;
the reality-bearer holds
strength and stature untold.

I sing in praise of the loser
and for the have-not’s joy;
I crown the outcast, pressing
my lips to that high brow –
to those who carry clarity
of absence all their days,
both lightly and upright,
I am true to the core.

Hävinneen hyväksi laulan,
sillä voittajalle laulavat kaikki;
murheisen edessä painan pääni.
Maailmasta luopuva luo,
löytää unessa maailmansa;
totuuden sietäjän salavoimaa
ja suuruutta ei tunne kukaan.

Hävinneen hyväksi laulan
ja ilman jääneen iloksi:
hylätyn seppelöin, hänen
otsalleen huuleni painan -
sille ken jaksaa selkoa
saamatta kantaa koko elämänsä
keveästi ja selkä suorana,
olen pohjiani myöten uskollinen.