Antiklooneja

I

Tyhjältä alkiolevykkeeltä
kuuluu omituista kirkunaa
Isä-huuto ja Äiti-huuto
ja pikku Musta - Rudolf-huuto

tule energia, tule,
pelasta meidät 
ojenna meille ohuet ilmassa huitovat kätesi,
näytä meille barokkikasvojesi alttaritaulut
ja jalat, vartaloosi tiukassa vartiossa
kiinnitetyt räjähdyspanokset

tule, ota meidät
mukaan aikamatkaan,
älä unohda meitä,
lihaksi ja vereksi meidät tee …

älä käänny nyt!
          älä käänny nyt!

avaa!    avaa!    avaa!    avaa!

haluan tietää koodini!
          haluan tietää koodini…


II

Ruumiiton silikoniaivo tuottaa
marinoituja tytärkopioita 
tuubeissa

Katson miten koodi pujotetaan sisään
hienokärkisin pinsetein:
Ei olekaan tarkoitus lisääntyä
vaan jalostua 

Kuulen jonkun sanovan pimeässä:
valitettavasti minun täytyy sieluspesialistina 
kieltäytyä normittamasta orpoutta,
ei, ei, tämä repeämä on liian suuri,
tätä en pysty parantamaan,
missä on henkilöitynyt rakkaus,
missä ruumiin intelligenssi …

Pinsetti pysähtyy
kuulen sen huutavan:
täällä, täällä! Älkää estäkö!
     karrieerini…!
         karrieerini…!
              karrieerini…!
                    karrieerini …



III
 

Lasivauva odottaa hiljaa sängyllä
musta rihmakoneisto sisällään

Se putoaa halunsa voimasta
lattialle ja särkyy

Nyt et ainakaan saa mitään
sanovat molemmat sen pikkuäitiset
plastikrintojensa välistä
puhtaiksi pelastettuina taas kerran