Puu

On ilta
liikkuuko jokin äkillinen tyhjyys
veden päällä?
alan käsittää kylmän tuohi-ihollani
pudotan lehdet, seison alasti

Ajan valkoiset poimut katoavat
helmeilevä ikuisuus valahtaa 
tähän paikkaan

Teen itsestäni häpeämättömän, 
nostan otsani ja polven
kuljen hitaasti hengittäen
kohti jokea

Kallio kuvastuu
jyrkkään veteen
kotiseutu kaikkialla
missä nukkua silmät auki
taivaaseen asti